Tänä vuonna on tullut kierrettyä Aasia ympäriinsä. Jo aiemmin tuttujen Thaimaan ja Turkin lisäksi kohteiksi ovat päätyneet Kambodza, Kazakstan, Kirgisia, Laos, Myanmar, Singapore, Tadzikistan, Uzbekistan ja Vietnam. Lentoja tähän kierrokseen sisältyi kiitettävä määrä, vajaa 30. Aasiassa gluteenittomuus ei ole tuttua, joten pitkälti tuli mentyä silmämääräisellä arviolla jättäen kaikki epäilyttävän oloiset ruuat syömättä. Hintataso on pääosin niin edullinen, että taloudellisesti tähän turisteilla kyllä varaa.
Aluksi lennoista. Tiukimmat vaatimukset asetan mannerten välisiä lentoja lentäville. Finnair toimii uuden konemallin koekaniinina, joten lennot olivat tunteja myöhässä. Tosin kaikkien piti käydä tämä aina tunnin välein lähtöportilta kysymässä. Finnair tarjosi 8 euron voucherin. Se lähes riitti 8,5 euron lonkeroon (halvinta Tallinnasta rahdattua versiota), mutta 14 euron viinilasillista, lähes 20 euron salaattia tai muutakaan ruokaa sillä ei kyllä Helsinki-Vantaalta saa. Enpä ollut aiemmin huomannutkaan kuinka tolkuttomasti hinnat ovat kentällä nousseet. Paljoa paremmin ei kyllä Turkish Airlinesillakaan mennyt. Lennoilla oli täysin arpapelillä gluteenittomia aterioita, vaikka tilaus oli erikseen tehty ja olen lisäksi liittynyt heidän kanta-asiakkaakseen, jolloin kanta-asiakastiedoista pitäisi suoraan tulla erityisruokavaliot. Lennoilla tästä oltiin kyllä kiinnostuneita ja kyseltiin kaikenlaista, mutta sähköpostiin tuli lyhyt ja ytimekäs viesti, jossa todettiin, että vika on asiakkaassa. Tietenkään viestissä ei pahoiteltu asiaa, opastettu kuinka ruokavaliot pitäisi ilmoittaa tai selitetty miksi samalle lipulle kirjoitetuilla lennoilla osalla ateria oli ja osalla ei. Tieto oli kyllä mennyt lentoyhtiölle asti, koska ateria ei puuttunut kaikilta lennoilta. Jottei mene aivan valittamiseksi Finnairille plussaa suorista lentoyhteyksistä ja TK:lle Istanbulista lähtevistä jatkoyhteyksistä lähes mihin vain Aasiassa ja Afrikassa. Omat eväät vain mukaan.
Myanmar on vain osittain avattu turisteille. Näissä paikoissa on jo jonkin verran turisteja, mutta ihmiset ovat vielä aidon kiinnostuneita tutustumaan länsimaalaisiin ja palvelu on hyvää. Maa on sen verran laaja, että moniin paikkoihin täytyy käytännössä lentää. Kenttien ja koneiden tarjonnat olivat varsin vaihtelevia, mutta lähtökohtaisesti nämä keliaakikon näkökulmasta sarjassa omat eväät mukaan. Kentät ja koneet olivat muutoinkin osin sillä tasolla, ettei tullut mieleenkään syödä mitään. Kentillä matkustajat tarroitettiin lentojen mukaan, joten seuraa saman värillisillä tarroilla merkittyjä. Kuulutukset olivat erittäin puutteelliset ja lentojen lähtöajat ja -portit vaihtuivat useita kertoja ja lentoja myös perutaan taajaan. Kentällä saattaa siten mennä tunteja suunniteltua pidempään. Ravintoloissa syöminen oli Myanmarissa suhteellisen helppoa. Annokset perustuivat riisiin ja sen kanssa tarjoiltiin erilaisia curryja. Nuudeleita en uskaltanut syödä, vaikka ne listojen mukaan riisistä. Värin ja rakenteen perusteella ne kuitenkin todennäköisemmin vehnää. Aamiaisilla tarjolla silmämääräisestikin riisinuudeleita. Turistipaikkojen ulkopuolella ruokia käytiin usein osoittamassa tiskillä olevista annoksista. Myanmarissa oli tarjolla myös erikoisia ja erinomaisia salaatteja, joiden ainesosien suomenkielisistä nimistä itselläni ei ole aavistustakaan, mutta suosittelen silti kokeilemaan. Paikallisista erikoisuuksista testaamatta jäi mm. gluteeniton taivasolut (suoraan puun latvassa käytetty palmusokeri). Myanmarissa majoitus oli keskimääräistä paremmissa hotelleissa, joiden aamiaistarjonta oli erinomainen lähtien täydellisesti valmistetusta ankasta susheihin. Muissa Kaakkois-Aasian maissa oli selvästi enemmän turisteja. Pahimpien ruuhkien välttämiseksi lähdöt olivat usein niin aikaisin, että hotelleissa oli tarjolla vain aamiaisrasioita. Näissä keliaakikolla sopivaa oli eri tilaamisista huolimatta enintään jokin paikallinen hedelmä. Ravintoloissa syöminen oli suhteellisen helppoa. Erityisesti Vietnamissa ravintoloiden taso yllätti positiivisesti ja käytännössä lähes kaikki oli gluteenitonta. Laosissa ei turhia kiirehditä, joten ravintolassa menee helposti tilauksesta tunti pari aterian saamiseen. 
Staneissa ei ole pelkoa turistiruuhkista. Rajojen ylitykset onnistuvat maitse tai lentäen. Alueen sisäiset lennot ovat lyhyitä ja mitään tarjoiluja ei ole. Gluteeniton tarjonta staneissa oli lähinnä lihaa, raakaa sipulia, teetä ja vodkaa. Yllätyin myönteisesti, kuinka laadukkaimmat kirkkaat olivat jopa hyvänmakuisia. Keski-Aasiassa syödään paljon leipää ja sitä on tarjolla monessa paikkaa. Keitot sisälsivät lähes aina jotain gluteenipitoista, kuten vehnänuudeleita ja kana oli usein leivitetty. Kalaa oli haasteellista saada, mutta kala-ateriat olivat erinomaisia. Hyvä huomata, että side foodit piti tilata aina erikseen raakaa sipulia lukuun ottamatta. Kastikkeita ei juurikaan ollut tarjolla. Keski-Aasian maissa ruokalistat ovat pääosin paikallisilla kielillä, joiden ymmärtämiseen tarvitsee vähintään kyrillisten aakkosten tuntemusta ja keskinkertaista venäjän taitoa. Gluteenitonta ei kannata yrittääkään selittää vaan tilata simppeliä ja varmasti luontaisesti gluteenitonta ruokaa. Kazakstan on staneista ruuhkaisin ja kallein, mutta hintataso on kaikissa Keski-Aasian maissa edullinen. Ruokakaupoissa en huomannut mitään gluteenittomia tuotteita luontaisesti gluteenittomien lisäksi.
Tule mukaan keliaakikoiden omaan yhteisöön Glu.fi:hin – täysin ilmaiseksi!
Ei vielä kommentteja. Jaa arvokas mielipiteesi ja kommentoi!
Sinun tulee olla kirjautuneena, jotta voit kommentoida. Jos sinulla ei ole vielä omaa käyttäjätunnusta, ole hyvä ja rekisteröidy. Se on nopeaa ja ilmaista! Jos olet jo rekisteröitynyt, kirjaudu sisään oikean yläkulman valikosta.
Huomaa, että kuka tahansa voi lisätä palveluun millaista sisältöä tahansa. Myöskään kaikki mainoksissa olevat tuotteet eivät ole gluteenittomia. Ylläpitäjä ei voi vastata sisällön oikeellisuudesta ja olet aina itse vastuussa siitä mitä suuhusi laitat. Jos huomaat ilkivaltaa tai gluteenipitoisia sisältöjä, ilmoita siitä ylläpitäjälle.
Vinkkiin ei ole vielä liitetty kuvia.