Vierailukohteena oli tällä kertaa Pohjois-Afrikan valtioita. Lentojen peruuntumisen vuoksi matka alkoi muutaman päivän jämähtämisellä Gibraltarille. Gibraltar edustaa hyvin brittiläistä kulttuuria ja hintatasoa. Alueelle tulee paljon päivämatkalaisia ja jo viiden aikoihin iltapäivällä meno hiljenee selvästi. Alueen yleisin hattu taitaa olla kipa, joten ehkä siitä johtuen lauantaina lähes kaikki vähätkin ruokakaupat ovat kiinni ja kauppaan pitää mennä Espanjan La Lineaan asti. Muutoin Eroskin parista liikkeestä ja Holland & Barrett – liikkeestä löytyy vähäisessä määrin gluteenittomia tuotteita. Lentoasema on pieni ja Marokon lisäksi kaikki muut lennot ovat Britanniaan. Lentoja Britanniaan on muutama päivässä ja Marokkoon pari kertaa viikossa. Uusia lentoja odotellessa tuli käytyä myös Espanjan Ceutassa, jonne pääsee helposti matkustamalla La Lineasta bussilla Algecirasaan ja sieltä lautalla Ceutaan. Lautat vastaavat aikanaan Tallinnan liikenteessäkin olleita katamaraaneja ja matka kestää noin puolitoista tuntia vuorosta ja yhtiöstä riippuen. Ceutassa on yksi Afrikan mantereen harvoista Lidl-myymälöistä. 
Muutoin löytyy muutamia turistikuppiloita ja muutama ruokakauppa. Hintataso on kaikkialla Espanjassa selkeästi Gibraltaria edullisempi. Suomen passilla liikkuminen on helppoa ja nopeaa, mutta Ceutassa ei voi välttyä huomaamasta laitonta maahanmuuttoa ja usein väkivaltaisiakin yhteenottoja rajaviranomaisten kanssa.
Kun Royal AirMaroc-yhtiön lento viimein lähti Casablancaan oli odotettavissa jo jonotuksesta lähtien tiettyjä kulttuurieroja. Meidän käsitys jonosta lähtöselvitystiskille selvästi eroaa marokkolaisten käsityksestä ja lentoaseman vartijoiden hermot taisivat olla aikamoisella koetuksella. Yhtiö ei edellisen lennon peruutuksesta suotta viitsinyt asiakkaita tiedottaa, mutta kentän sulkeutuessa tuli selväksi, että lentoa ei ole tulossa ja ainoa mahdollisuus olla yhteydessä yhtiöön on soittaa heidän palvelunumeroonsa, jossa ”palvelu” toimii lähinnä arabiaksi ja ranskaksi. Se, että yhtiö oli lähettänyt uudet lentoliput heidän peruuttamansa lennon tilalle ei tietenkään tarkoittanut, että olisin ollut uudella lennolla. Onneksi lentoaseman henkilökunta oli jo tässä vaiheessa tarpeeksi kypsä ko. yhtiöön ja heidän soitolla tarpeeksi korkealle johtajalle pääsin lennolle. Mitään tilattuja gluteenittomia ruokia lennolla ei tietenkään ollut. Kone on pieni potkurikone ja lento on Tangierin kautta. Casablancassa aika jäi muuttuneiden lentojen takia paljon suunniteltua vähäisemmäksi, mutta ihmisten asenne ei vaikutusta tehnyt, kaikkialla oli aika rähjäistä ja myös niitä paljon mainostettuja torakoita kyllä löytyi. Mitään gluteenittomia tuotteita en nähnyt missään.
Matka jatkui jo tutulla Royal AirMaroc-yhtiöllä Marokon eteläisiin maakuntiin eli Marokon ulkopuolella Länsi-Saharana tunnetulle alueelle. Tietenkään tällekään lennolle en päässyt suoraan ilman kiukuttelua puhelinpalvelussa ja mitään gluteenittomia tarjoiluja ei koneessa ollut. Länsi-Saharassa aika kutistui noin yhdeksän tunnin välilaskuksi, jossa ehti kyllä tutustua Laayounen kaupunkiin. Kaupungissa on paljon rakennustyömaita ja kaupunki laajentumassa aavikolle. Paikallisten mukaan Marokko tuhosi miehityksen alkaessa kaikki rakennukset, joten vanhimmatkin rakennukset ovat noin 70-luvulta. Nähtävyyksiä ei mainittavaksi asti ole, mutta aavikolle pääsee helposti. Yllättäen gluteenittomia tuotteita näytti olevan ruokakaupoissa ihan hyvin. Matka jatkui jälleen AirMarocon lennoilla Gran Canarialle. Tällä kertaa ainoa ongelma oli tietotekniset ongelmat, joten suurin osa matkustajista kirjattiin lennolle käsin. Ehkä siksi pääsin lennolle ilman soittelua puhelinpalveluun. Johan puhelinpalvelusta roikkumisesta oli kertynyt lähes 100 euron lisä puhelinlaskuun. Alkuperäiset lennot oli Binterin lennot, mutta ko. päivänä ei ollut Binterin lentoja tarjolla.
Aikaa oli myös Kanarialla suunniteltua vähemmän ja majoitus vaihtui mielenkiintoiseen maatilamajoitukseen kentän lähellä. Kanarialla on helppoa löytää gluteenittomia ruokia ja tuotteita ja monissa tavanomaisissakin tuotteissa on erikseen maininta gluteenittomuudesta. Yllättävintä oli tuulisuus, joka ei kyllä houkutellut rannalle ja kyllä niitä torakoita myös Kanarialta löytyi. Matka jatkui Nouackhottiin Mauritaniaan ja viimein sain alkuperäisen matkasuunnitelman kiinni. En ollut odottanut AirMauritanialta paljoakaan, mutta kaikki toimi moitteettomasti ja kone siisti ja uudehko. Lähtöselvityksessä tosin menee aikaa, kun tiskejä on vain yksi ja kaikilla muilla taisi olla 5-10 matkalaukkua ja kymmeniä ellei satoja kiloja matkatavaroita. Ehkä yhtiöllä ei ole mitään rajoituksia tämän suhteen. Kanarialla käy sen verran suomalaisia, että lähtöselvityksen täti osasi ihan sujuvasti suomea, vaikka matka Mauritaniaan suuntautuikin. Koneen ainoana turistina pääsin suoraan exit-paikalle. Koneessa tarjoiltiin kylmää salaattia, jossa ei silmämääräisesti mitään gluteenia sisältävää. Kone tekee välilaskun rannikon Nouadbodissa. Kentällä pitää ensin mennä viisumijonoon, jossa ei montaa minuuttia mene ja sitten maahantulolomakkeen kanssa tarkastukseen. Haasteena tässä, että kukaan viranomaisista ei puhunut englantia. Mauritanialaiset ottavat oma-aloitteisesti kontaktia turisteihin (siihen ainoaan) ja osa osaa jonkin verran englantia. Toki tässä omat taka-ajatukset, mutta helpottaa kummasti toimintaa ja päädyin koneen vieruskaverin kyydissä kaupunkiin. Vasta rakennettu uusi kenttä sijaitsee kaukana keskustasta ja en kyllä tiedä miten olisin voinut itsenäisesti edes päästä keskustaan ja löytää oikean majapaikan, kun teitä ei ole mitenkään nimetty ja rakennuksen seinässäkään ei ollut mitään merkintää hotellista. Suurin osa teistä on pääkaupungin ydinkeskustassakin hiekkateitä ja Saharan hiekkaa joudutaan koko ajan harjaamaan ja lapioimaan, jotta kaikki ei peittyisi hiekkaan. Maassa oli mielestäni turvallista liikkua, vaikka kaikkialla nuoria miehiä korjailemassa autojaan ym. Ravintoloissa tarjonta hyvin gluteenipainoitteista, mutta kaupoissa kyllä peruselintarvikkeita ilman gluteenia. Mitään varsinaisia gluteenittomia tuotteita ei ollut myynnissä ja majoituksen lupailusta huolimatta gluteeniton aamiainen koostui pääosin croisanteista ja leivästä eli eipä siinä paljoa sopivaa syötävää ollut. Huhujen mukaan Ranskan suurlähetystö järjestää paheellisia juhlia, mutta muutoin meno rauhallista ja alkoholia ei ole tarjolla missään. Pimeällä vaarallisuus lisääntyy ainakin hyttysten muodossa, joten malarian estolääkkeet muistettava ottaa mukaan.
Matka jatkui yölennolla Algeriaan, joka aiheutti paikallisissa paljon hämmennystä. Huolehtivaiset paikalliset olivat jo pysäyttämässä Air Francen konetta kiitoradalle, kun yritin selittää, että olen menossa Pariisin sijasta Algeriaan ko. koneen todennäköisesti ainoana turistina. Mauritaniassa lentokentällä ei ole mitään ravintoloita tai kauppoja, mutta vesipullot otettiin turvatarkastuksessa pois. Ainoa vaihtoehto on maksaa itsensä loungeen (noin 10 euroa), mutta todennäköisesti sopivalla summalla vesipullot olisi kyllä saanut tarkastuksesta läpi. Loungessa ei ollut juomien lisäksi mitään edes silmämääräisesti arvioiden gluteenitonta. Lento oli tunteja myöhässä, joten oli sinänsä ihan hyvä sijoitus.
Algeria avasi keväällä Suomeen suurlähetystön, joten viisumiprosessia piti päästä testaamaan. Viisumi irtosi helposti ja palvelu oli lähetystössä erinomaista. AirAlgerialla on monenlaisia erikoisruokavalioita listallaan. Jostain syystä juuri omalle lennolleni ei voinut valita gluteenitonta ateriaa, vaikka monenmoista muuta olisi voinut valita. Yritin turhaan olla yhtiöön yhteydessä. Ateria oli kuitenkin silmämääräisesti gluteenitonta kanaa kasviksilla. Algeriassa on vaikea vaihtaa rahaa, joten kentällä täytyy vaihtaa mustassa pörssissä rahaa, kurssi ei kuitenkaan ole mitenkään huono. Taksista otetaan turisteilta ihan kunnon ylihintaa, mutta ainakaan aamuyöstä ei vaihtoehtoja paljoa ole. Hotellissa piti olla gluteeniton aamiainen. No, jogurttia ja kahvia sai. Muutoin kymmeniä erilaisia leivonnaisia, jotka eivät gluteenitonta olleet nähneetkään. Algeriassa ihmiset ovat turistien suhteen hyvin varautuneita ja kaikki kyllä noteeraavat kulkemisesi, mutta eivät ota mitään kontaktia. Kaikkialla on paljon eri ikäisten miesten joukkoja ilman mitään tekemistä. Yllättävää, että pienet pojatkin on törkätty isiensä hoidettavaksi kadun kulmiin seisoskeleen tutti suussa. Käytännössä kukaan ei osaa englantia. Algerissa on helppo ja edullista liikkua metrolla, kun asemat ensin löytää. Mitään gluteenitonta en nähnyt missään, joten silmämääräisillä arvioilla oli mentävä.
Algerista on paljon yölentoja Eurooppaan. Itselläni lennot olivat Barcelonaan ja Barcelonan lisäksi lentoja on esimerkiksi Pariisin, Frankfurtin tai Istanbulin kautta. Lento oli Vueling-yhtiön. Lento oli jo totutusti reilusti myöhässä. Kun kentälläkään kukaan ei osannut englantia, niin oma kielitaito parani sen verran, että ymmärsin, että kahvilasta saa hakea veloituksesta virvokkeita lentoa odotellessa. Tästä plussat lentoyhtiölle. Ensimmäinen kerta, kun joku todella noudattaa direktiivin sanamuotoa ”jos on odotettavissa, että lento myöhästyy määränpäästään vähintään...”. Muut noudattavat, jos noudattavat, direktiiviä vasta, kun tarvittava myöhästyminen on jo toteutunut. Yhtiö myös tiedotti myöhästymisestä useilla sähköpostiviesteillä. Myöhästyminen ei itseäni haitannut, lyhensi vain vaihtoaikaa Barcelonassa.
Kokonaisuutena gluteenittomia tuotteita ei juurikaan ole saatavilla Pohjois-Afrikassa. Luontaisesti gluteenittomia tuotteita toki löytyy. Lentojen kanssa hyvä varautua runsaaseen säätämiseen ja vähintään tuntien myöhästymisiin. Vakuutusyhtiö ei näitä suostunut korvaamaan, koska lentojen peruutuksille tai myöhästymisille ei ollut oikeaa syytä. Se, että lentoyhtiö muutoin vain jättää osan vuoroista lentämättä, ei ole sellainen peruste, jolla vakuutuskorvaus irtoaisi. Epäilen suuresti, että lentoyhtiötkään korvaavat mitään, mutta vastahan käsittely on muutaman kuukauden kestänyt. Toki tämä eurooppalaisen kiukuttelua kuluttajan oikeuksista, kun näissä nykyajan orjakaupan keskuksissa monilla on ongelmia jo ihan perus- ja ihmisoikeuksienkin kanssa. Marokkoa lukuun ottamatta muihin maihin voisin hyvinkin lähteä uudestaan.
Tule mukaan keliaakikoiden omaan yhteisöön Glu.fi:hin – täysin ilmaiseksi!
Jezu 4.3.2019 23:04
Melko mielenkiintoisen kuuloinen reissu Hyvä esimerkki siitä, että kyllä gluteenittomuuden kanssa pärjää missä vaan oikealla asenteella.
Sinun tulee olla kirjautuneena, jotta voit kommentoida. Jos sinulla ei ole vielä omaa käyttäjätunnusta, ole hyvä ja rekisteröidy. Se on nopeaa ja ilmaista! Jos olet jo rekisteröitynyt, kirjaudu sisään oikean yläkulman valikosta.
Huomaa, että kuka tahansa voi lisätä palveluun millaista sisältöä tahansa. Myöskään kaikki mainoksissa olevat tuotteet eivät ole gluteenittomia. Ylläpitäjä ei voi vastata sisällön oikeellisuudesta ja olet aina itse vastuussa siitä mitä suuhusi laitat. Jos huomaat ilkivaltaa tai gluteenipitoisia sisältöjä, ilmoita siitä ylläpitäjälle.
Vinkkiin ei ole vielä liitetty kuvia.