Erikoisempien matkakohteiden listalta kohteeksi valikoitu tällä kertaa Libya. Maa kuuluu UM:n suosittelulistalle (poistu maasta välittömästi). Ainutkaan EU-maiden lähetystö ei huhujen mukaan ole todellisuudessa auki ja lentoja on käytännössä vain Tunisiin, Kairoon ja Istanbuliin.
Itse lensin ensin Pariisiin ja sieltä Tunisian kautta Tripoliin. Olin yllättänyt, että AirFrance lentää nykyään omilla koneillaan Helsinkiin. Menomatkalla kone oli mitä parhain ja koneessa oli ilmaiset tarjoilut sisältäen myös alkoholit. Valitettavasti mitään erityisruokavalioita ei voi tilata, joten keliaakikon on tyydyttävä juomapuoleen. Matka vaati yöpymistä Pariisissa ja aamulla lennot jatkuivat Tunisiin.
Vietin Tunisiassa muutaman päivän ennen Tripoliin lentämistä. Lentoja Tripoliin on vain libyalaisilla lentoyhtiöillä ja koneessa oli noin tunnin lennollakin tarjoilut. Keliaakikon näkökulmasta siis vettä, mehua ja hedelmäsalaattia, kun leivokset ym. jäivät syömättä. Libyan päälentokenttä ei ole käytössä ja se on huhujen mukaan miinoitettu.
Paluu oli samaa reittiä. Paluumatkalla Helsinkiin kone oli pienempi, mutta silti uusi ja varsin toimiva. Koneessa odoteltiin jostain syystä toista tuntia ennen matkaan lähtöä. Roissyn kentällä oli niin kylmä, että tämä oli jopa parempi vaihtoehto kuin odottelu kentällä. En pidä Pariisista vaihtokenttänä, mutta jatkossa on pidettävä mielessä AirFrance yhtenä vaihtoehtona.
Tunisia vaatii edelleen virallisesti koronatestejä tai rokotetodistuksia, joten en voinut tehdä lähtöselvityksiä netissä tai sovelluksella. Kukaan ei kuitenkaan kysynyt mitään todistuksia missään vaiheessa.
Libyaan on lähes mahdotonta saada viisumia ja turismi ei ole sallittua. Paikallinen sponsori hakee viisumille etukäteishyväksynnän Libyasta ja kirjeessä on määrätty missä lähetystössä sinun on asioitava. Suomalaisten kohdalla tämä tarkoittaa Tukholman lähetystöä. Kirje on kätevästi vain kuvana ja vain arabiaksi, mutta onneksi kuukkelin kuvahaku toimii myös käännöskoneena, jotta osaat asioida oikeassa lähetystössä ja kirjoittaa samat asiat hakulomakkeeseen. Prosessi kestää kuulemma muutaman tunnin, mutta itselläni meni viikkoja viisumin saantiin. Ehkä Tukholmassa loukkaannuttiin, kun etukäteishyväksynnän mukaan Tukholma sijaitsee Suomessa. 
Mitigan kentällä menee helposti muutama tunti papereiden tarkastamisessa, mutta erityisesti lähtiessä ote on rento. Kuljet kyllä kaikkien pisteiden läpi, mutta ketään ei kiinnosta turvatarkastuslaitteiden piipitykset, vesipullot tai oikeastaan mikään muukaan. Maa on käytännössä jakaantunut sisällissodan myötä Itä- ja Länsi-Libyaan. Yksikään maa ei tunnusta Itä-Libyan itsenäisyyttä. Alueelle voisi kuitenkin olla ainakin teoriassa mahdollista matkustaa lentämällä ensin Tripoliin ja jatkamalla sitten sisäisellä lennolla Bengaziin.
Pelotteluosion jälkeen on todettava, että maassa oli yllättävän rauhallista. Arkeologiset kohteet olivat auki, mutta museot ja kirkot olivat kiinni ja moskeijat auki vain muslimeille. Tilanne oli sama myös Tunisiassa. Kaupat, basaarit ja ravintolat olivat normaalisti auki. Erityisesti Libyan puolella kaupoissa oli normaalit valikoimat, Tunisian puolella valikoimat vähän rajoitetummat.
Huvitutin Tunisiassa paikallisia etsimällä aurinkorasvaa. Paikalliset eivät taida sitä käyttää etenkään talvella heidän pukeutuessa mm. toppatakkiin, hanskoihin ja lakkiin. Lämpötilat olivat päivisin noin 20 astetta ja Libyassa noin 25 astetta, joten itse en kokenut toppatakille tarvetta.
Libyassa väki oli yllättävän hyvävointista ja turismin ollessa kiellettyä lennoilla oli paljon paikallisia eli heillä on taloudellisesti mahdollisuuksia lomailuun. Hintataso oli hyvin alhainen (ostokset kaupassa tai ravintolassa maksoivat muutamia euroja) ja hintatuettu polttoaine maksoi noin 2 senttiä litralta. Basaareissa tai muuallakaan kukaan ei tyrkyttänyt mitään, joten meno sopi hyvin suomalaiselle luonteelle. Iltaisin kahviloissa Qatarin jalkapallokisat aiheutti jonkin verran tunnereaktioita, mutta alkoholittomuuden myötä meno oli kuitenkin varsin rauhallista ja ulkomaan ihmeelle löytyi aina tuoli jostain.
Ruuhkaa oli jonkin verran Tripolissa ja rantatiellä. Aavikolle mentäessä autoja tuli enintään yksi kaksi tunnissa vastaan. Tiet olivat loistavassa kunnossa olevia asfalttiteitä, joskin aavikolla oli jonkin verran kertynyt hiekkadyynejä myös tielle. Etäisyydet ovat pitkiä, joten sisäisiä lentoja kannattaa harkita. Itse kävin Ghadamesissa ja jo se oli sietokyvyn rajoilla, joten esimerkiksi Ghatin osalta muuta kuin lentoja ei kannata edes harkita.
Ravintoloissa gluteenittomien ruokien saanti oli hivenen haasteellista. Salaatteja sekä grillattua kanaa ja kalaa saattoi löytyä, mutta erityisesti Ghadamesissa auki oli lähinnä pikaruokaketjuja sekä entisinä Italian siirtomaana pitserioita. Näissä en uskaltanut syödä mitään, vaan kävin supermarketissa ja torilla hakemassa hedelmiä ja säilykkeitä kuten papuja ja tonnikalaa. Mitään leikkeleitä, eineksiä ym. ei ollut myynnissä. Juustoja oli jonkin verran myynnissä, mutta juustot olivat hinnaltaan kalliita.
Itselleni haasteellisinta oli oppia sietämään paikallista sponsoria ja poliiseja. Näistä kun ei pääse hetkeksikään eroon, vaan esimerkiksi ruokakaupassa saat komean poliisisedän kantamaan ostoskoriasi. En ole käynyt Pohjois-Koreassa, mutta siellä taitaa olla vähän vastaava ”turvajärjestely” käytössä.
Tule mukaan keliaakikoiden omaan yhteisöön Glu.fi:hin – täysin ilmaiseksi!
Ei vielä kommentteja. Jaa arvokas mielipiteesi ja kommentoi!
Sinun tulee olla kirjautuneena, jotta voit kommentoida. Jos sinulla ei ole vielä omaa käyttäjätunnusta, ole hyvä ja rekisteröidy. Se on nopeaa ja ilmaista! Jos olet jo rekisteröitynyt, kirjaudu sisään oikean yläkulman valikosta.
Huomaa, että kuka tahansa voi lisätä palveluun millaista sisältöä tahansa. Myöskään kaikki mainoksissa olevat tuotteet eivät ole gluteenittomia. Ylläpitäjä ei voi vastata sisällön oikeellisuudesta ja olet aina itse vastuussa siitä mitä suuhusi laitat. Jos huomaat ilkivaltaa tai gluteenipitoisia sisältöjä, ilmoita siitä ylläpitäjälle.
Vinkkiin ei ole vielä liitetty kuvia.