Tällä kertaa kävin tutustamassa Etelä-Karibian ja Etelä-Amerikan gluteenittomaan tarjontaan. Lento Frankfurtista oli Condorin reittilento Tobagon saarelle. Etukäteisilmoittamisesta huolimatta gluteenittomia aterioita ei ollut saatavilla. Matkustamohenkilökunta yritti kyllä parhaansa mukaan keksiä jotain tarjottavaa, mutta heillä ei selvästikään ollut mitään käsitystä mitä gluteeniton tarkoittaa eli aika tarkkana sai olla mitä tarjottavista uskalsi syödä. Erityisen harmittavaa, että kaikesta lupailusta huolimatta sama toistui myös paluumatkalla. Helsinki-Frankfurt-Helsinki lennot olivat Finnairin reittilennot, joilla totutusti tarjolla kahvia ja mustikkamehua.
Tobagolla on vähän asukkaita ja meno muutoinkin hyvin maanläheistä. Yhden suuremman ruokakaupan, Penny Saversin, bongasin, jossa muutamissa perunalastu- ja karamellipakkauksissa oli maininta gluteenittomuudesta. Gluteenittomia jauhoja ja suklaariisikakkuja oli myös tarjolla. Hintataso Suomen luokkaa. Ravintoloissa tarjonta lähinnä pikaruokatyyppistä mättöruokaa. Väkisin alkoi hymyilyttään, kun matkaseurueen pariisilainen valitti tylystä asiakaspalvelusta. Eikö siitä olisi pitänyt tulla vain kotoinen olo. 
Asiakaspalvelu on varsin karibialaista eli olematonta.
Tobagolla matkatessa moskiittoverkko voi olla ihan paikallaan ja muutoinkin saaresta tuli ihan kesämökkifiilis. Matkakuvauksen luonnonläheisyys tarkoittaa, että erilaisia öttimönkiäisiä riittää ja riittää ja matkan jälkeen arpivoidetta kuluu lukemattomien erilaisten purema- ja pistojälkien hoitoon. Pääsaarelle Trinidadille on lentoja noin puolen tunnin välein ja lento kestää 20 minuuttia. Lennot välillä tunteja myöhässä ja lennot niin täysiä, että et välttämättä pääse lyhyellä varoitusajalla kuin aamuyön lennoille. Jos Tobagolla kentälle kävelee muutamassa minuutissa, niin Trinidadilla kentältä pääkaupunkiin julkisilla kestää ja kestää. Trinidad on huomattavasti Tobagoa suurempi ja ruuhkaisempi, mutta gluteeniton tarjonta ei kyllä Tobagoa kummempaa.
Matka jatkui Guyanan Georgetowniin ja Surinamen Paramariboon. Kumpikaan maista ei ole turisti-infraltaan erityisen kehittyneitä, joten pitkä pinna ja moskiittoverkko tulee molemmissa maissa tarpeeseen. Surinamessa on myös viranomaisilla jokin hidastetöyssyfetissi. Tiet ovat kuoppaisia, mutta sen lisäksi lentokentän ja keskustan välillä lienee satoja hidastetöyssyjä. Cariabian Airlines kysyy matkaa varatessa ruokavaliota, mutta koneessa ei ollut tarjolla muuta kuin kahvia ja vettä. Myöskään LIAT:n lennoilla ei tarjota muuta, mutta toisaalta lennot ovat niin lyhyet, ettei muuta edes ehdi kaivata. Paramaribossa Tulipin supermarketissa bongasin Almondyn kakkuja, mutta muutoin mitään gluteenittomaksi merkittyä en huomannut kummassakaan maassa. Surinamessa puhutaan hollantia, joten itselläni oli osin vaikeuksia ymmärtää tuoteselosteita. Molemmissa maissa hintataso on alhainen lukuun ottamatta turistiretkiä viidakkoon. Ruokakaupasta selviää euroiksi muutettuna muutamalla eurolla.
Tule mukaan keliaakikoiden omaan yhteisöön Glu.fi:hin – täysin ilmaiseksi!
Ei vielä kommentteja. Jaa arvokas mielipiteesi ja kommentoi!
Sinun tulee olla kirjautuneena, jotta voit kommentoida. Jos sinulla ei ole vielä omaa käyttäjätunnusta, ole hyvä ja rekisteröidy. Se on nopeaa ja ilmaista! Jos olet jo rekisteröitynyt, kirjaudu sisään oikean yläkulman valikosta.
Huomaa, että kuka tahansa voi lisätä palveluun millaista sisältöä tahansa. Myöskään kaikki mainoksissa olevat tuotteet eivät ole gluteenittomia. Ylläpitäjä ei voi vastata sisällön oikeellisuudesta ja olet aina itse vastuussa siitä mitä suuhusi laitat. Jos huomaat ilkivaltaa tai gluteenipitoisia sisältöjä, ilmoita siitä ylläpitäjälle.
Vinkkiin ei ole vielä liitetty kuvia.