hokke

Paremmat kouluruoat keliakian takia! – 3.5.2011 22:03

Omat kokemukseni ovat Tampereen teknilliseltä yliopistolta. Usein ruoka on meilläkin suoraan gluteenitonta, mutta esimerkiksi jotkut pihvit, musta makkara ja pitsa ovat gluteenia sisältäviä ja silloin gluteeniton vaihtoehto tarjotaan erikseen.

Paremmat kouluruoat keliakian takia! – 2.5.2011 15:18

Täytyy antaa itsekin kiitosta kouluruoalle. Läpi yläasteen ja lukion ovat ruoat olleet hyviä, ja keittäjät huomioineet keliakian hienosti. Nyt yliopistolla sama meno jatkuu. Joskus kun toisille on esimerkiksi kalapaloja joiden päällinen ei itselle sovi, saan tilalle isot palat paistettua lohta. Kaverit ovat kateudesta vihreinä, sillä kyseistä lohta tarjoillaan toisinaan myös koko porukalle ja siten maku on tiedossa

Valitusketju – 27.4.2011 10:22

Nostetaampa ketjua. Tällä viikolla kieltämättä vähän ketutti. Oltiin kavereiden kanssa juhlistamassa kevään ensimmäistä lämmintä päivää terassilla ja siitä piti lähteä syömään jonnekin. Meitä oli noin kuuden hengen porukka ja mietittiin ruokapaikkaa. Ehdotin itse sitten mäkkäriä kun sellainen löytyy läheltä ja ajattelin, että sieltä ainakin saa sapuskaa myös itselle.
Ei kelvannut mäkkäri, joku alkoi valittamaan ettei yhtään maistu mäkkäri tähän hetkeen, mutta tuossa olisi joku hyvä pubi lähellä, josta saa sandwichejä ja toasteja. Sai kannatusta ja porukka päätti välittömästi suunnata sinne. Totesin sitten ihmisille, että täytyy varmaan itse käydä siellä mäkkärissä kun tuosta pubista tuskin löytyy mulle mitään. Syntyi suuri hiljaisuus. Kaikki katselivat toisiaan hiljaa ja lopulta kaveri joka oli kritisoinut mäkkäriä sanoi, että kai hän voi sitten pitkinhampain mäkkäriinkin tulla jos sulle ei tosiaan tuo pubiruoka sovi. Ei jostain syystä kiinnostanut vetää laumaa vastentahtoista porukkaa perässäni syömään, joten sanoin että voin yksinkin käydä vatsani täyttämässä. Porukka jatkoikin silminnähden helpottuneena pubiin syömään ja itse suuntasin hampurilaiselle.

Lisää gluteenittomia oluita – 9.12.2009 14:20

Olipa mukava yllätys! Tässä vähän odoteltu, että koska noita vaihtoehtoja alkaa tulemaan lisää.

Humala ja keliakia – 8.12.2009 20:48

Näin opsikeluaikoina ollut muutama kerta jolloin ne illan pari viimeistä olisi varmasti voinut jättää väliinkin. Usein kaveriporukalla nälkä yllättänyt vielä ennen kotiin menoa, ja aina on kyllä osannut huolehtia keliakista. Siitä asiasta ei tule ikinä tingittyä.

Tosin itse sallin normaalistikin grilliruoat itselleni. En ole jaksanut enää pitkään aikaan kysellä että onko keitetty samassa rasvassa tms. Mitään mikä sisältää valmistusaineena jotain sopimatonta en toki syö. Tämä käytäntö ollut jo vuosia, kun ei ole ikinä tullut oireita niin uskaltanut ottaa tuollaisen tavan. Seurannoissakin ollut veriarvot kohdillaan.

Professori Markku Mäki palkittiin keliakiatutkimuk – 9.9.2009 17:40

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomalainen+keliakiatutkija+sai+palkinnon+Yhdysvalloista/1135249192171

Gluteeniton opiskelijaelämä – 30.6.2009 20:09

Pastaruokia ei tule syötyä kovinkaan paljoa. Jos verrataan siihen että taitaa olla useimpien opiskelijoiden suosiossa noin yleensä. Gluteenitonta pakasteleipää syön todella paljon. Sitä omaa lempparia kun sattuu saamaan jopa omasta lähikaupasta.

Koululla on kolme ruokalaa, jossa kaikissa useampikin ruokavaihtoehto tarjolla. Netistä pystyy katsomaan jo etukäteen mikä on gluteenitonta ja mistä saa pyytämällä gluteenittoman vaihtoehdon. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta on aina löytynyt myös gl. vaihtoehto. Usein vaihtoehtoja on jopa monta ja pääsee oikein valitsemaan! Oli armeijan jälkeen hienoa palata opiskelemaan, niin paljon paremmin toimii nuo erikoisruokavaliot.

Itse ruokaa valmistaessa kalliimmat tuotteet jäävät kanssa hyllyyn. Olen huomannut myös että itsetehdystä ruoasta tulee helposti erittäin yksipuolista, kun valintakriteerit on usein: halpaa, gluteenitonta ja nopea valmistaa.

Varusmiespalvelu ja keliakia – 14.4.2009 19:58

Tuli kotiuduttua armeijasta 2.1.2009. Joten kaipa sitä voisi hiukan kertoa omista kokemuksistaan..Täytyypä sanoa heti aluksi, että on oikeasti keliaakikon painajainen koko paikka!

Kutsunnoissa paikallinen lääkäri laittoi minut A palveluuskelpoisuusluokkaan ja niin ymmärtääkseni keliaakikko pitäisikin. Kuitenkin lääkärillä käynnin jälkeen, kun mentiin vielä papereiden kanssa armeijan tyyppien juttusille. Siellä joku majuri katsoi papereistani, että minulla on keliakia ja muutti sen johdosta palveluskelpoisuusluokkani B:ksi (kiitos hänelle!). Ei kuulema pystytä metsässä huolehtimaan ruokavaliostani.. eikä pystyttykään.

Heinäkuussa 2008 astuin palvelukseen. Varmaankin koska olin B-mies pääsin esikunta ja huoltokomppaniaan, minne oli sijoitettu paljon muitakin B-miehiä. Alokaskausi oli täysin sama kuin kaikilla muillakin. Heti ekana päivänä minun käskettiin mennä kertomaan "allergiastani" muonituskeskukseen. Oli pieni järkytys todeta, että muutamana ekana viikkona keittäjät eivät muistaneet ottaa erikoisruokavaliotani juurikaan huomioon. Kun toisilla oli makaroonilaatikkoa, itse kysymään että missäköhän on jotain gluteenitonta. "Ainiin, voi voi, me unohdettiin sinut kokonaan!" Seija voi mennä katsomaan löytyykö jotain gluteenitonta. Siinä gluteenittoman lämmittämisessä ja etsimisessä meni usein niin kauan etten ehtinyt syödä mitään. Armeijassa ei ruokailuaikaa ole välillä liikaa, vaikka pääsisi suoraan ruuan eteen. Eikä annetuista aikatauluista sovi myöhästyäkään. No kyllä ne keittäjätkin lopulta oppivat, mutta valitettavasti ruokani ei ollut edes aina heistä riippuvainen.

Pahimmat painajaiset kävivät toteen leireillä. Vaikka ruokahuolto oli suoraan sanottuna sieltä jostain, niin se ei käynyt missään vaiheessa syyksi jättää leireille osallistumista väliin. Ilmoitin aina ennen leirejä erityisruokavaliostani. Se kirjattiin ylös, mutta mihin tiedot päätyivät? Eivät ainakaan niille ketkä vastasivat ruuasta. Tai sitten niitä ei noteerattu.

Alokaskaudella ruuat tuotiin kuorma-autoilla päniköissä ja ne olivat ymmärtääkseni muonituskeskuksen keittäjien tekemiä. Heti ekalla leirillä kysyin että miten tämä homma toimii osaltani. Vastaus oli: "joo elikkä autoissa tuodaan ruoka, ja jos se ei sovi sulle niin siellä on oma termari sinua varten laitettu. Jos termaria ei tule niin muiden ruoka sopii sinulle, ja voit sitä syödä."

Ööh? Pomminvarma systeemi, metsässä parikymmentä eri porukkaa. Entä jos oma termarini meneekin jollekin muulle porukalle tai unohtuu kokonaan laittaa autoon, saati sitten valmistaa. Ekana leiripäivänä olikin heti jotain tonnikalamakaronipastaa, eikä minulle mitään omaa termaria.

-Herra luutantti, onkohan erikoisruokavalioni jäänyt saapumatta?
-Tuliko auton mukana mitään?
-Ei tullut.
-Sitten ruoka sopii sinulle.
-Ei muuten sovi, siinä on makaronia.
-No voi prkl**!

Sama toistui usein. Kantahenkilökuntaan kuuluvat sitten soittivat lähes joka toinen kerta että mihin on taas ****sen ruoka jäänyt. Yleensä omaa ruokaani alettiin siinä vaiheessa vasta tehdä ja se tuotiin minulle pakettiautolla parin tunnin päästä. Kantahenkilökuntaan kuuluvatkin alkoivat hommaan kyllästyä ja kirosivat ruokahuoltoaan kun joutuivat jatkuvasti soittelemaan ruokani perään. Alkoi niitäkin jo ketuttamaan. Kun erillistä termaria ei saapunut, ruokani gluteenittomuus oli täysin itseni vastuulla. Tein usein pintapuolisen arvion ruuasta että, uskaltaako sitä syödä. Pahimmillaan jäi muutaman kerran leirillä väliin saman päivän aikana sekä aamu- ja iltapala. Tarpeeksi kun asiasta raivosin niin ruokaa saatiin kyllä seuraavaksi kerraksi. Opin myös, että kun sitä ruokaa sai niin oli syytä syödä myös vähän reilummin.

Oma lukunsa oli viimeisen koulutuskauden leirit, joissa harjoiteltiin joukkona toimimista. Toiset varusmiehet, kenestä tehtii sotilaskeittäjiä tekivät ruokamme ja siis minunkin ruokani. Pitää myöntää ettei herätä suurta luottamusta kun keittiöalan ammattilaisillekin keliakian huomioon ottaminen on vaikeaa. Taas ruoat unohtuivat ja niitä tuotiin jälkeenpäin pakettiautoilla. Sotilaskeittäjille soiteltiin vihaisia puheluja. Onneksi omasta tuvasta löytyi muutama sotilaskeittäjä, jotka yrittivät muistaa varmistaa että saan ruokaa, silloin ainakin kun he tekivät meidän porukan ruuat.

Se hyöty siitä B-miehenä olemisesta oli että meillä oli sentään melko vähän leirejä ja pääsin helposti hommaan josta selvisin puolella vuodella. Ja pääsin siis pois nopeasti koko paikasta. Ne kenellä tuo on edessä niin muistakaa olla vielä normaaliakin epäluuloisempia ruokaanne kohtaan. Lisäksi muistakaa nostaa meteli kun jäätte ilman ruokaa. Usein alkoi tapahtua kun sanoin että minun tuskin tarvitsee täällä metsässä ilman ruokaa juosta muiden perässä. Jos kerran ei sitä ruokaa pystytä toimittamaan niin ei tämä taida olla minun paikkani ollenkaan.

Olipas vuodatukset!

Valitusketju – 31.3.2009 20:46

Joo tuo mahdoton surkuttelu kun ei ole gluteenitonta tarjottavaa on hieman ärsyttävää. Ja samaten se iänikuinen keskustelu että mitä sitten jos syön. "Jos sä syöt nyt viljaa niin sätkitkö sä tossa maassa 5 min päästä ja syljet vaahtoa". Jep jep, juurikin näin..

Lakritsipitoiset viinat – 16.2.2009 22:37

Lakritsin muotoilemiseen käytetä vehnäjauhoa, joten juomia kyllä uskaltaa nauttia.