Katie

Kasvissyönti ja keliakia – 7.12.2012 12:04

En nyt ole ehkä ihan kohderyhmää kun en ole koskaan ollut ihan puhdas kasvissyöjä, mutta ajattelin jakaa kokemukseni kuitenkin

Jätin punaisen lihan virallisesti pois 2003, vaikka olin vältellyt sitä jo aiemmin. Keliakiadiagnoosin sain 2006. Olin aikonut jättää ruokavaliostani pois vielä broilerit yms eli söisin eläinkunnasta vain kalaa/munia/maitoa, mutta diagnoosin jälkeen päätin olla tekemättä sitä - gluteeniton, laktoositon ja possuton/naudaton dieetti tuntui sekin vaikealta, erityisesti kun asuin vielä vanhemmillani ja äiti ei ihan kaikkiin ruokavalioihin olisi suostunut mukautumaan Ruokavalio ilman punaista lihaa, laktoosia ja gluteenia toimi Suomessa kotona ja ravintoloissa useimmiten hyvin, kylässä ei aina. Ravintoloissa gluteenittoman kasvisruuan löytäminen oli vaikeaa, joten olin tyytyväinen että söin kalaa ja broileria.

Reilu vuosi sitten olin lähdössä ulkomaille useammaksi kuukaudeksi ja päätin, että siellä ennemmin syön lihaa kuin kuolen nälkään. Oli hyödyllinen päätös. Itse ruokaa tehdessä oli tietysti helppo päättää, mitä teen, mutta ravintoloissa gluteenitonta kasvisruokaa olisi ollut erittäin vaikea löytää, erityisesti Yhdysvaltain keskiosissa... Enemmän tai vähemmän lihaisen gluteenittoman ruuan löytäminen sen sijaan sujui Irlannissa erinomaisesti ja Yhdysvalloissa paikasta riippuen välillä hienosti ja välillä niin, että kun muut kävivät syömässä, söin itse illalliseksi sipsejä.

Nykyään asun kimppakämpässä jossa valmistetaan yhteiset ruuat. Muut ovat suostuneet tekemään kaikesta gluteenitonta ja laktoositonta, niin en ole viitsinyt vaatia enää lihattomuutta lisäksi, ja on kiva kun tällä systeemillä ei tarvitse tehdä itse joka päivä omia ruokia.

Välttelen lihaa kun voin (ts. kun käyn ravintolassa tai teen itse ruokaa), mutta muuten olen olosuhteiden takia opetellut joustavammaksi. Ehkä joku voi nähdä sen laiskuutena ("mikset vaan tee omia kasvisruokia", mutta omaan tilanteeseeni tämä sopii nyt parhaiten. Todennäköisesti, kunhan muutan taas omaan kämppään, palaan taas huomattavasti kasvispainotteisempaan ruokaan, mutta tuskin silloinkaan kieltäydyn lihasta jos ei muuta ole saatavilla.

Arnold's – 7.12.2012 11:40

Arnoldsin suklaamuffinssit on ihan mielettömän hyviä! Toimii erityisen hyvin vähän lämmitettynä jäätelön kanssa. Ja Arnoldsistahan saa opiskelijakortilla alennusta

Kroatiaan – 5.12.2012 13:59

Vanhempani olivat syksyllä käymässä Dubrovnikissa ja lähistöllä, ja kuulemma todella monen ravintolan menussa luki teksti tyyppiä "kerrothan jos olet allerginen pähkinälle/kalalle/viljalle/gluteenille/äyriäisille/kananmunalle niin mukautamme annoksen sinulle sopivaksi". Kummallakaan ei ole keliakiaa eli eivät kokeilleet mitä siellä käytännössä saisi, mutta vaikuttaa ainakin lupaavalta! Ilmeisesti ruuat olivat myös suht yksinkertaisia "kasvikset + liha"-mallia ja monet kastikkeetkin vaikuttivat siltä ettei niitä ole sakeutettu millään. Kohteesta jäi siis kaikin puolin positiivinen vaikutelma!

McDonalds ja Espanja – 5.12.2012 13:54

Kävin maaliskuussa Madridissa ja pitihän siellä kokeilla gluteenitonta hampparia lastenaterian mukana Se ei ainakaan ollut kovin hyvä, melko kuiva ja maistui arominvahventeelta, mutta ehkä se noissa "aikuisten hampurilaisissa" toimii paremmin!

Oireeton keliakia – 5.12.2012 12:33

Vielä yksi oireeton keliaakikko ilmoittautuu! Minulla todettiin keliakia 15-vuotiaana, kun päätin mennä laktoosi-intoleranssitesteihin ihan vain siksi, että tilastoihin saataisiin enemmän laktoosiongelmaisia ja sitä kautta painetta yrityksille tuotekehitykseen. Olin siis elänyt jo pari vuotta vähälaktoosisella dieetillä, koska maitotuotteet aiheuttivat minulle huonoa oloa ja ilmavaivoja. Lääkäri oli aktiivinen ja ehdotti, että otetaan nyt saman tien keliakiatestikin kun kerran tässä ollaan. Minä hyväksyin, "eihän mulla sitä kuitenkaan ole", mutta kuinkas sitten kävikään. Oli kyllä iso shokki kun sitä ei osannut yhtään odottaa.

Voi toki olla että luulin silloin leipäoireita maito-oireiksi, mutta en usko että niin oli - kipu tuli niin selkeästi maidon jälkeen, kun taas leivän jälkeen ei tapahtunut mitään. Ainoa toive gluteenittoman dieetin näkyvistä hyödyistä tässä oli se, että joillain kuulemma on laktoosi-intoleranssikin häipynyt samalla, mutta itselleni niin ei ole käynyt.

Hemoglobiini mulla on aina ollut alhaalla, sekä ennen että jälkeen diagnoosin.

Kovin turhauttavaa olla oireeton, ehkä eniten siksi että koskaan ei tiedä onko gluteenittomaksi väitetty ruoka oikeasti gluteenitonta, eli uskaltaako samaan paikkaan mennä uudestaan syömään vai ei... Jatkuvaa epävarmuutta on vaikea sietää erityisesti ulkomailla. Toisaalta pitää olla iloinen ettei joku vahingossa syöty leivänmuru aiheuta mitään sietämättömiä kipuja!

Ikäviä tilanteita – 5.12.2012 11:38

Kesällä oli erityisen ikävä tilanne eräässä Hesburgerissa mökkimatkan varrella. Puhuttiin porukalla keliakiasta ja gluteenittomista asioista jonossa odotellessamme, tilatessani pyysin gluteenittoman aterian ja varmistin vielä että ranskikset paistetaan eri öljyssä, ja tarjoilijan tuodessa hampparit pöytään tarkistin vielä että olihan tämä se gluteeniton hampurilainen.

En ollut pitkään aikaan käynyt Hesellä joten en muistanut millainen gluteenittoman hampurilaisen kuuluu siellä olla. Syödessäni ihmettelin vain että onpa harvinaisen hyvää ja miten kiva on että tuotekehitykseen panostetaan! Vähän jäi kuitenkin epäilyttämään, ja kotona asiaa selvitettyäni kävi ilmi, että tavallinen hampurilainenhan se oli ollut. Pistin kiukkuista viestiä kyseiselle Heselle ja sain sieltä pahoittelujen lisäksi yhteensä 20e lahjakortteja ja muutaman etukuponkiarkin (sehän auttaa keliaakikkoa paljon jos saa alennusta kerrosateriasta...) Jälkeenpäin ajatellen olisin voinut laittaa paljon tiukemmankin viestin, nyt olin ehkä vähän liian kiltti asian vakavuuteen nähden.

Oireettomana on hankalaa, kun ei koskaan tiedä saiko nyt oikeasti gluteenitonta vai ei...

Kuinka kauan teillä meni keliakian hyväksymiseen? – 5.12.2012 11:07

Minulla todettiin keliakia melkein 7 vuotta sitten. Kyllähän siihen tottumiseen varmaan pari vuotta vähintään meni, ja edelleen on ikävä joitain asioita joita tässä on jo mainittukin, kuten ruisleipää ja mämmiä.

Koska olin vielä alaikäinen ja asuin vanhempieni kanssa diagnoosin aikaan, äitini suhtautuminen auttoi asiaa erittäin paljon. Olin itse murheen murtama kun en voinut enää syödä sitä ja tätä, ja kaverien kanssa hengailukin muuttui hankalammaksi, mutta äiti jaksoi olla optimisti ja sanoi, että kaikki toimii kun se laitetaan toimimaan, ja että paljon huonomminkin voisi olla. Näinhän se on, ja sen pahimman shokin yli päästyä asiat muuttuivat pikku hiljaa valoisammiksi minullekin.

Edit: Lisäyksenä vielä, että minulla ei ole koskaan ollut keliakiaan liittyviä oireita vaan se löydettiin sattumalta laktoosi-intoleranssitestauksen yhteydessä, sen takia oli ehkä vielä tavallistakin vaikeampaa tottua ajatukseen. On varmasti helpompaa hyväksyä asia jos dieetti tuo oikeasti avun pahaan oloon, kuin jos se vain annetaan noudatettavaksi "ilman syytä"!