Gastroskopia

sarps 2 viestejä – 6.11.2012 19:04

Itse annoin periksi pelolleni jo aikaa varatessa - päädyin nukutukseen, vaikka yksityinen lääkäri sitä kovin vastustikin. Perustelin hänelle asiaa sillä, että tunnen kyllä itseni, ja tiedän että vaikka yritettäisiin 100 kertaa siitä ei mitään tulisi.

Kalliiksihan tuo 5 minuutin nukutus tuli, koska ainakaan Tampereella kunnallisessa eivät suostuneet sitä tekemään. TAYSissa olisi vaihtoehtona jonkin kapselin nieleminen jonka perässä ohut lanka, kapselissa siis se kamera. Mutta ironista kyllä, tätä keinoa ei tamperelaisille ole tarjolla...

Toista kertaa ei ole enää varaa tähän toimenpiteeseen, joten verikokeilla mennään. Itseä kyllä kiinnostaisi nähdä suolenkin muutos, vaikka keliakia vain vähän siihen olikin vaikuttanut. Ehkä joskus tulevaisuudessa sitten?

Marianne82 27 viestejä – 23.11.2012 21:20

Olen nyt kaksi kertaa perunut gastroskopia ajan..., ja reilun viikon päästä taas olisi aika. Olen ollut vain kerran aikaisemmin, mutta se oli niin kamala kokemus, että en tiedä miten enää pystyn menemään?
Viimeksi en saanut mitään rauhoittavaa, vaikka pyysin. Voin todella huonosti ja lääkäri tuntui olevan hiukan ärtynyt sen vuoksi. Toimenpide jouduttiin keskeyttämään, mutta riittävät koepalat onneksi ehdittiin saada. Pitää vain yrittää kerätä rohkeutta ja hoitaa asia...

Mainos

Susa 61 viestejä – 25.11.2012 14:24

Tietääkö joku, ovatko gastroskopiassa käytettävät välineet kuinka erilaisia riippuen tutkimuspaikasta? Itselläni tutkimus on tehty kaksi kertaa, joista ensimmäinen yksityisellä ja sujui todella helposti ilman rauhoittavia tms. lääkitystä. Tutkimus oli nopea ja yökkäsin ehkä yhden kerran ja letku tuntui menevän näppärästi "perille" asti. Toinen kerta, joka tehtiin vajaan vuoden päästä, tarkoituksena tarkistaa, miten ruokavalio on tehonnut tehtiin julkisella puolella, koska työnantaja ei enää suostunut maksamaan keliakia-diagnoosin saatuani mitään siihen liittyvää tutkimusta... Lääkäri oli varmsti kokenut eikä ensimmäistä kertaa asialla, joten siitä tuskin johtui, mutta tutkimus oli toisella kertaa todella karmaiseva. Se kesti ja kesti ja yökkäilin aivan koko ajan. Letku tuntui todella paksulta ja en tiedä, mitä kaikkia kohtia se raapi, koska minulla oli kurkku ja nielu kipeä yli pari viikkoa tutkimuksen jälkeen. Hoitaja yritti rauhoitella tutkimuksen aikana minua, mutta mitäpä se auttoi, kun yökötti niin yökötti. Hitaus johtui kaiketi myös siitä, että värkki, joka "tulosti" tietoja ja kuvia oli todella hidas ja piti kovaa meteliä. Hoitajakin kehotti minua vain kestämään ja valitteli rakkineen hitautta. Minusta on järkyttävää, että julkisella puolella välineet ovat tuollaiset ja sen takia monella saattaa jäädä tutkimukset tekemättä, koska kokemukset ovat niin kamalat. Ja tästä taas seuraa tietysti lisää kustannuksia hoitamattomien tapausten muodossa.

hemu 59 viestejä – 25.11.2012 21:40

Kommentoinpa taas tätä gastroskopiakeskustelua. Olin viime kuussa siis ensimmäisessä seurantatähystyksessä.

Kerroinkin jo aikaisemmin ensimmäisestä tähystyksestäni, joka ei mielestäni mennyt lainkaan hyvin, koska jännitin kovasti, enkä siitä huolimatta saanut mitään rauhoittavaa.

Tällä kertaa pääsin tähystykseen Turunmaan sairaalaan, jossa tiesinkin palvelun paremmaksi kuin yksityisellä puolella. Ja totta tosiaan, tutkimus sujui melko miellyttävästi! Minulta vain kysyttiin, haluanko esilääkityksen, ja kerroin haluavani. Todella nopeasti lääkäri tuikkasi minulle piikin ja samantien aloitti tutkimuksen. Kerkesin kerran yökätä, mutta sitten katkesi filmi, ja lopun ajan olinkin unten mailla! Heräsin, kun hoituri alkoi patistella viereiseen huoneeseen lepäämään. Nukuin vielä varmaan puoli tuntia, jonka jälkeen tapasin vielä lääkärin.

Lopun päivää olin hiukan tokkurainen. Olin kyllä tosi tyytyväinen, kun tutkimus sujui niin helposti. En tosiaankaan tajua, mikseivät kaikki lääkärit tee tähystystä tämmöisen lääkityksen avulla.

Auttaisikohan, jos me potilaat alkaisimme tosissaan vaatia parempaa kohtelua?

Jos te tähystykseen menijät nyt satutte asumaan jossain Turun lähettyvillä, niin pyytäkää ihmeessä lähete Turunmaan sairaalaan!

Katie 17 viestejä – 17.12.2012 13:12

Itse olin ekassa tähystyksessä vielä alle 16-vuotias ja sain nukutuksen toimenpiteeseen. Totta kai sekin jännitti, mutta henkilökunta oli hirveän mukavaa mikä auttoi paljon. Muistan, miten yksi hoitaja jutteli mulle juuri ennen nukutusta siitä miten olin osannut laittaa hiukset oikein (leteille), niin ne ei paina päätä kun makaa siinä sängyllä, ja selitti että toinen hyvä vaihtoehto on pikkumyy-kampaus Pahin ongelma tuolloin oli jännitys etukäteen, muuten ei ollut mitään ongelmia. Päinvastoin oli kivaa olla sitten jälkeenpäin kotona hoidettavana ja hemmoteltavana

Kontrollitähystys ei sitten ollutkaan enää niin kiva. Yli 16-vuotiaana en enää saanut nukutusta, joten lääkäri ehdotti "humautusta", mitä se sitten ikinä oikeasti onkaan. Lääkärin mukaan se ei vie tajua, mutta tuntuu vähän siltä kuin olisi humalassa (hieno kuvailu 16-vuotiaalle ). No, itse tilanteessa olin sitten täysin paniikissa mutta tajuntani oli vähän sumuinen, eli tuntui etten voi tehdä yhtään mitään millekään. Muistan, että itkin ja sätkin ja rimpuilin siinä paniikissa ja ainakin pari hoitajaa joutui pitämään musta kiinni. Olisin halunnut vetää letkun pois kurkustani mutta hoitajat eivät tietenkään antaneet vaan sitä työnnettiin vaan syvemmälle. Eli loppujen lopuksi kokemus oli ihan järkyttävä, kun tunsin tarkkaan mitä tapahtuu eikä mulle jätetty mitään itsemääräämisoikeutta oman kropan suhteen. Ymmärrettävää tilanteen huomioiden, mutta ihan kamalan tuntuista.

Näin jälkeenpäin mietittynä voi olla, että tilanne olisi voinut olla vähän vähemmän paha, jos olisin jättänyt humautuksen ottamatta. Silloin olisin ehkä pystynyt ajattelemaan järkevästi sen sijaan, että olin vain puolitajuisessa paniikissa.

Jännä miten kokemukset vaihtelee niin paljon eri ihmisten välillä!

Hecu 9 viestejä – 23.12.2012 22:16

Gastroskopia oli ihan järkyttävän kamala kokemus :O Kolonoskopia oli siihen verrattuna lastenleikkiä.

Kurkunpään puudutus ei auttanut yhtään, se letku tuntui koko ajan, yökötti vaikka kuinka koitin niellä sitä letkua. Tuntui kuin olisi tukehtunut, niin koita siinä sitten rentoutua (niin kuin hoitsu ja lääkäri kehoittivat..)

Sain varmaan jonkunlaisen paniikkikohtauksen ja ikuiset traumat ko. toimenpiteestä. Seuraavaan suostun vain nukutuksessa. Sanat ei riitä kertomaan kuinka kamalaa se oli...

Luulisi että tuon saisi nykylääketieteessä hoidettua jotenkin fiksummin kuin nielemällä jotain letkua. Tuntui ihan keskiaikaiselta kidutusmenetelmältä.

Juulin 187 viestejä – 2.1.2013 09:55

Itselleni gastroskopia oli täysin kivuton. Inhottavinta oli kun vatsaan oli pumpattu ilmaa eikä kaikkea saatu pois operaatiossa. Epämukavaahan se oli. Letku tuntui koko ajan kurkussa, painoi inhasti ja kaikki ne koepala ottimet liikuttivat putkea ja painoivat entistä enemmän.
Migreenipotilaana vaikeinta oli olla syömättä ennen operaatiota, mutta hyvin selvisin.

Sekä lääkäri ja hoitaja olivat todella ammattilaisia, osasivat neuvoa hienosti ja kannustaa.

En ottanut puudutusta enkä rauhoittavaa lääkettä, ja varsinkin puudutuksen väliinjättäminen sai hoitajan että lääkärin hämmentyneeksi.
Puolen vuoden päästä tarkastuskerta eikä jännitä tippaakaan. Toivottavasti menee yhtä hyvin kuin eka kerta. Mutta lyhyt operaatiohan tuo on.

Mainos

Rupert 74 viestejä – 3.1.2013 00:42

Olisikin lyhyt operaatio. Kummallakin kertaa nysväsivät yli puoli tuntia. Joku koukkumaha kuulemma... Kolmannen kerran jos joskus täytyy mennä, niin saa suurin piirtein olla kyse elämästä ja kuolemasta ja joko nukutuksessa tai muuten täysin tiedottomassa tilassa. Sen verran traumatisoivaa touhua tuo on.

Marianne82 27 viestejä – 8.1.2013 19:49

Huomenna pitäisi mennä gastroskopiaan..., olen nyt kolme kertaa siirtänyt ajan, koska en uskalla mennä. Ensimmäinen kerta oli niin kamala kokemus ja voin huonosti jo pelkästä ajatuksesta. Aion pyytää jotain rauhoittavaa ja jos en saa, en suostu toimenpiteeseen. Saa nähdä miten käy? Olen samaa mieltä Hecun kanssa - aivan keskiaikaiselta kidutusmenetelmältä tuntui!

Marianne82 27 viestejä – 8.1.2013 19:49

Huomenna pitäisi mennä gastroskopiaan..., olen nyt kolme kertaa siirtänyt ajan, koska en uskalla mennä. Ensimmäinen kerta oli niin kamala kokemus ja voin huonosti jo pelkästä ajatuksesta. Aion pyytää jotain rauhoittavaa ja jos en saa, en suostu toimenpiteeseen. Saa nähdä miten käy? Olen samaa mieltä Hecun kanssa - aivan keskiaikaiselta kidutusmenetelmältä tuntui!

Hecu 9 viestejä – 8.1.2013 21:50

Marianne82, en yhtään ihmettele että olet siirtänyt tähystysaikaa. Kävin tänään lääkärissä kuulemassa tähystyksen koepalojen tulokset ja onnekseni joudun seuraavaksi tähystykseen vasta 1,5v päästä. Huh, ei tarvi ihan heti siihen kidutukseen mennä.

Marianne82 27 viestejä – 9.1.2013 15:51

Nyt se on tehty!
Olipa positiivinen yllätys tällä kertaa - lääkäri oli todella pätevä ja rauhallinen, hän keskusteli kanssani ja totesi, että yritetään tällä kerralla tehdä tästä hieman miellyttävämpi kokemus.
Sain rauhoittavaa ja koko toimenpide oli hetkessä ohi. Ei tämä varmaan koskaan kovin mukavaa ole, mutta jos ensimmäinen kerta olisi ollut tämänpäiväisen kaltainen, minulle ei koskaan olisi tullut siitä sellaista kammoa kuin nyt oli.
Eli te, joilla on niitä kamalia kokemuksia, seuraava kerta voi olla huomattavasti helpompaa
On kuulemma aivan lääkäristä kiinni, antaako rauhoittavaa vai ei. Olin ensimmäisellä kerralla samassa paikassa, mutta silloin en saanut mitään, vaikka pyysin.

Mainos

Susa 61 viestejä – 11.1.2013 23:46

Marianne82:Kävitkö yksityisellä vai julkisella puolella tähystyksessä?

Marianne82 27 viestejä – 12.1.2013 15:52

Susa, kävin ihan julkisella puolella.

Samoilla lääkäreillä näkyy olevan vastaanottoja myös yksityisellä, mutta en ole yhtään selvittänyt mitä ko. tutkimukset maksavat, olen ollut ihan tyytyväinen julkisen sektorin puolelta saamaani hoitoon lukuunottamatta sitä ensimmäistä gastroskopiaa.

opiskelija 1 viesti – 4.3.2013 11:51

Elämäni ensimmäinen gastroskopia tehty, eikä ollut yhtään niin kamalaa kun luulin. Kävin yleisellä (ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö), ja koko toimenpide kesti noin 3 minuuttia, tai siltä se ainakin tuntui.

Yökkäsin yhteensä ehkä kolme kertaa. Inhottavin kohta on heti toimenpiteen alussa, kun letku työnnetään sisään, mutta se oli hetkessä ohi. Ei ollut miellyttävää, mutta voisin mennä uudelleenkin, jos tarve vaatisi. Minulle annettiin ainoastaan nielua puuduttavaa suihketta, joka mielestäni riitti mainiosti.

Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus, ei kannata pelätä!!

Hessu 5 viestejä – 14.6.2013 15:12

Tänään aamulla tehty ensimmäinen gastroskopia. Pelkäsin aivan hulluna, inhoan oksentamista niin paljon. Soitin jo aiemmin hoitajalle ja pyysin lääkkeeksi riittävän rauhoittavaa, ja riittävästi. Olin myös pari viikkoa sitten kirurgisessa toimenpiteessä, joten pelkäsin myös mahdollisen hallitsemattoman yökkäilyn vaurioittavan leikattua aluetta. Ennen toimenpidettä nielu puudutettiin, se helpotti letkun nielemistä. Voimakasta rauhoittavaa annettiin suoraan kanyylista. Vasemmalle kyljelle pötkökkeen, putki hampaiden väliin. Lääkäri oli todella rauhallinen ja ammattitaitoinen, eka yrittämällä ei heti mennyt, annettiin lisää lääkettä, ja sitten sain muutaman yökkäyksen kanssa letkun menemään. Toimenpiteessä yökitytti vähän, mutta lääkkeen ansiosta se ei oikeastaan "tuntunut", eli ei kouristanut. Koepalojen ottamista en edes huomannut, muutenkin jännitys hävisi kokonaan. Tutkimus kesti n. 5 min, jonka jälkeen pötköttelin hetken viereisessä huoneessa, ja sitten saattajan kanssa kotiin nukkumaan, tunti-pari. Lieviä keliakiamuutoksia silmämääräisesti. Koepalatuloksia odotellessa.

Juulin 187 viestejä – 14.6.2013 16:05

Hyvä kuulla, että muillekin on jäänyt positiivinen olo gastrosta. Tämä uusin ja todennäköisesti viimeisin, gastro oli saanut jopa lääkärin kiirjoittamaan lausuntoon, että toimenpide sujui erinomaisesti.

Vielä paremmin kuin ekalla kerralla ja sekin tuntui helpolta operaatiolta. Nyt tuntui, että meni vain minuuttia tai kaksi.

Mainos

J-T 91 viestejä – 26.8.2013 21:34

Itselläni jäi tähystyksestä sikäli hyvät muistot, vaikka itse toimenpide olikin veemäinen.

Heti sisääntullessa sain "tervetuliaismaljan" (joksi hoitajat sitä kutsuivat ) jonka join, oliko siinä sitten jokin puuduttava aine tai jotain, ei tullut kysyttyä.

Kaksi hoitajaa piti ilmapiirin koko ajan leppoisena rupatellen niitä näitä, kun ohjasivat oikeaan makuuasentoon. Sitten vaan purusuoja hampaisiin ja letkua mahaan.
Lääkäri keskittyi tutkimukseen, hoitajat taas minun rauhoitteluuni. Juttelivat rauhoittavasti ja sain puristaa kättä (taisi naisparalla verenkierto mennä hetkeksi).

Ahdisti kyllä, mutta tiesin toimenpiteen kestävän vain muutamia minuutteja.
Äkkiä olikin ohi ja letku otettiin pois.

Inhottava toimenpide, mutta osaava hoitohenkilökunta teki varmasti jutusta hieman edes siedettävämmän

Koepaloista sitten löytyi vaurioita ja samat bileet siis edessä vuoden/puolentoista kuluttua.