Päätimme viettää extempore-juhannuksen - varasimme lennot Finnairilta ja huoneet Varsovan InterContinentalista.
Olin eBookersilta lentoa varatessani valinnut gluteenittoman aterian ja homma toimi Finskillä hienosti - kun muut saivat tavallisen sämpylän, minulle tuotiin kelmuun kääritty, isolla GFML-tarralla varustettu sämpylä ja oli muuten hyvää. Tunsi itsensä aivan samanvertaiseksi muiden matkustajien kanssa. Myös hintaan sisältynyt valkoviini oli asiallista, vaikka tarjoiltiinkin muovipulloissa.
Perillä Varsovassa hotellin mersut olivat odottamassa kentällä ja suhasimme 8 kilometrin matkan keskustaan. Erittäin puhelias ja hyvin englantia puhunut safööri kertoi muun muassa sen, että kannattaa aina suosia mahdollisimman isokylttisiä, mainosten peittämiä takseja - ne kusettavat vähiten, eikä taksien kanssa ollutkaan mitään ongelmia. Kaikki matkat keskustan alueella maksoivat 4 hengeltä noin 5 euroa tippeineen. Aivan turhaa siis katsella julkisia vaihtoehtoja, vaikka metroakin tuli kokeiltuakin.
Hotelli oli aivan loistava. Saimme 20. kerroksesta noin 60 neliön, 2 huoneen ja vessan asumuksen, josta löytyi myös mainio keittiövarustus, jopa pesukone sekä kunnon Ikean astiastot 
Sitten itse asiaan. Ekana päivänä kävimme kaupungin uusimmassa, hotellin naapurissa olleessa Zlote Tarasy -ostoskeskuksen Carrefour Express -kaupassa, joka oli ehkä ison S-Marketin kokoinen. Pitkällisen tutkimuksen jälkeen riisikakut olivat ainoat, joista löytyi bezglutanu-teksti, jäi ostamatta. Kananmunia tarttui kuitenkin mukaan. Onneksi itsellä oli mukana Schärin leipää ja Provenan pikapuuroa. Kauppakeskus kannattaa käydä vilkaisemassa jo sen erikoisen kattoarkkitehtuurin takia.
Ekana iltana söimme hotellin fine dining -meksikolaisessa nimeltään Frida. Paikan puitteet olivat hienot ja tarjoilijat ystävällisiä. Listalta löytyi kaikenlaista meksikolaistyyppistä annosta. Esimerkiksi 200 gramman pihvi maksoi noin 30 euroa ja pullo viiniä 25 euroa. Kun oli aika tehdä tilaus, iskin puolankielisen keliakialapun tarjoilijalle. Neiti tutki lappua vain hetken ja alkoi kertoa mitä voin syödä. Osasi kertoa hyvin, etten voi syödä friteerattuja pottuja, eivätkä kaikki kastikkeet ole gluteenittomia. Päädyin siis pihviin vihannesten ja tomaatti-sipuli-salaatin kera ilman kastiketta. Tarjoilija lupasi kuitenkin varmistaa keittiöstä, onko punaviinikastikkeessa jotain sopimatonta. Kun tyrkytin keliakialappua vietäväksi keittiöön, tarjoilija totesi ystävällisesti, että hän osaa kyllä selittää asian, en kuulemma ollut ainoa, jolla on sama vaiva Ruoka tuli varsin nopeasti (mutta ilman kastiketta) ja oli todella hyvää. Tätä paikkaa kannattaa kokeilla, jos ei ole minimibudjetilla liikenteessä.
Seuraavana päivänä suuntasimme Arkadia-kauppakeskukseen aivan liian ahtaalla, 20 vuotta vanhalla taksilla. Coffeeheaven-kahvilaketjussa jouduin tyytymään pelkkään kahviin, kun muut ahmivat kolmioleipiä ja toasteja. Ehkäpä hedelmäsalaatti olisi sopinut minullekin. Pitkällisen shoppailurundin jälkeen piipahdimme lounaalla Italia Trattoriassa, jossa keliakialapun vilautus toimi taas hyvin (tosin lievän, uuuh-toteamuksen saattelemana). Päädyin kanasalaattiin ilman kastiketta ja leipäkrutonkeja. Tarjoilija myös vei lapun keittiöön. Homma toimi hyvin ja ruoka oli kohtuullisen edullista. Kahden hengen safkat ja kahvit maksoivat noin 20 euroa. Shoppailukierroksen päätteeksi ehdin pyörähtää kauppakeskuksen jättikokoisessa Carrefourissa, mutta pikakierroksella silmään ei osunut mitään gluteenitonta, vaikka Puolan keliakialiitto toteaa Carrefourista löytyvän Schärin tuotteita. Täällä kannattaa ehkä tehdä tarkempi tutkimuskierros, jos on enemmän aikaa kuin meillä oli.
Illalla hotellissa vedin kotimaasta tuotuja nuudeleita ennen upealle allasosatolle menoa. Muut nauttivat ennen allasosastoa pikaeväät +One -aulabaarissa - itse jouduin tyytymään viskiin.
Kolmantena päivänä oli aika löytää siiderihana ja tutustua hotellia vastapäätä olleeseen neuvostoaikaiseen tiede- ja kulttuurimuseoon sekä vanhaan kaupunkiin. Lievästä kielimuurista huolimatta pääsimme sisälle palatsiin ja hissillä 30. kerrokseen. Näkymät kaupunkiin olivat hulppeat. Tornivisiitin jälkeen hyppäsimme metroon ja päräytimme vanhaa kaupunkia lähimpänä olevalle asemalle (2 pysäkin väliä). Pienen harhailun jälkeen löysimme tien vanhaan kaupunkiin ja vihdoin Miodowa- ja Kozia-katujen risteyksestä löytyi kauan etsitty Irkkupubi. Tähän asti mistään ei ollut löytynyt siideriä (ei kaupoista, eikä ravintoloista) ja muutama kolpakko jääkylmää Strongbowta maistui upealta!
Kiertelimme ja kaartelimme vanhassa kaupungissa tovin, jonka jälkeen astelimme Jazuicka-kadulla sijainneeseen, puolalaista ruokaa tarjoilevaan ravintolaan. Keliakialappu aiheutti taas pientä ihmetystä, mutta hyvin sain alkuruoaksi silliä tavallisen sekä punasipulin kera. Pääruoaksi söin pippuripihvin salaatin sekä perunoiden kera. Tosin rasvassa tiristettyjen perunalohkojen gluteenittomuus epäilytti, joten niitä ei tullut popsittua. Täällä gluteenittomuusosasto ja hieman tarjoilupuolikin ontui. Mahan sai kuitenkin täyteen ja oli hyvä siirtyä istumaan iltaa Molly Malones -irkkupubiin torin kupeeseen Waski Dunaj -kadulle. Rohkeasti vaan portaat alas - paikka on oikein viihtyisä.
Liian monen siiderin jälkeen kello 01 astelimme jälleen puolalaista ruokaa tarjoilevaan ravinteliin Piwna-kadulle. Tilasin kanasalaatin ja hyvin englantia puhunut tarjoilija ymmärsi yskän ja lupasi vielä viedä keliakialapun keittiöön. Tilasin salaatin ilman kastiketta ja krutonkeja, mutta siitä huolimatta tarjoilija tulee hetken päästä kertomaan, että kastikkeessa olisi vain oliiviöljyä sekä viinietikkaa. Fiksusti toimittu ja päätin ottaa salaattiin myös kastikkeen. Annokset olivat varsin pienet ja kotikutoiset, mutta sitäkin edullisemmat. Jokainen 4 hengen seurueestamme otti salaattia tai kalaa, sekä viiniä ja vettä - silti koko hoito maksoi alle 20 euroa!
Lyhyiden yöunien jälkeen käppäilimme Nowy Swiat -kävelykadulle (kesäisin suljettu autoilta) aamukahville. Katu on täynnä ravintoloita ja sopivan paikan valinta tuotti vaikeuksia. Kadun eteläpäästä löytyy myös kaupungin (ainoa?) palmu. Jatkoimme vielä palmun ohi kohti valtavaa Lazienkowskien puistoa, josta löytyy muun muassa kesyjä oravia, joita vierailijat syöttävät.
Olimme koko reissun ajan metsästäneet siidereitä ja kuinka ollakaan puistosta lähtiessä huomasimme matkaoppaasta kaupungin parhaaksi mainostetun, Jimmy Bradley -nimisen irkkupubin, joka sijaitsi aivan hotellimme takana osoitteessa Sienna 39. Eikun taksiin ja hotellin taakse. Pyöröovista sisään ja baariin. Kuinka ollakaan baarittaren kiskaistessa Strongbow-hanasta putkesta kuului vain pieni pihahdus - juoma oli loppu! Tämäkös kismitti ja nopean hotellilla suoritetun tuumaustauon jälkeen nappasimme taksin vanhan kaupugin Molly Malonesiin.
Tällä kertaa menimme torin puolella olleelle terassille. Tilasimme juomat sekä ruokaa. Menu oli varsin typistetty, mutta päädyin juustokuorrutteiseen kananrintaan ja perunoihin. Näytin keliakialapun tarjoilijalle ja vastaus siihen oli naurahdus (muuallakin ensivastaus oli yleensä naurahdus tai tuskaisen oloinen uuh-äännähdys). Kaveri tajusi kuitenkin mistä on kysymys ja totesi, etten voi syödä heidän perunoita. Kana tulisi siis vihannesten kera juustokuorrutuksella, jossa ei ole mitään jauhoja. Kana olikin oikein hyvää ja hienosti grillissä ruskistettua. Juustokuorrutus sopi kanan päälle erittäin hyvin. Strongbowsta ja kanasta joutui pulittamaan yhteensä yli 10 euroa eli torihinnat olivat aika paljon sivukatuja rapeammat.
Koska koneemme lähtöön oli vielä reilusti aikaa, kulutimme loppuajan Mollyn sisätiloissa kahvia ja - yllätys yllätys - siideriä ryystäen Paluumatkalla jopa Finnairin pienessä Embraer-koneessa tarjoiltiin gluteeniton sämpylä.
Reissu oli kaikin puolin onnistunut ja 4 päivää riitti mielestäni hyvin kaupungin perusnähtävyyksien näkemiseen. Myös puolalaiset tavat tulivat tutuiksi - ei siis kannata ihmetellä, jos ihmiset seisovat jonossa aivan iholla. Tämä tapa on kuulemma periytynyt neuvostoajoilta, kun kaikkea mahdollista jonotettiin - olemalla lähellä jonot eivät venyneet tolkuttoman pitkiksi. Tämä aiheutti muutamia hyvin huvittavia tilanteita kaupoissa, liukuportaissa jne. Lisäksi kaikki tuntuvat maksavan tasarahalla käteisellä. Tämän takia esimerkiksi Carrefourissa jonottamiseen kannattaa varata riittävästi aikaa.
Keliakialappua ei juuri ihmetelty ja homma tuntui pääsääntöisesti toimivan suht luotettavasti. Kuitenkin joissakin paikoissa jäi pieni epäilys, että tietävätköhän he nyt mitä ovat tekemässä. Paremmissa ravintoloissa tällaista fiilistä ei tullut. Lisäksi pitkä miinus kauppojen olemattomasta gluteenittomien tuotteiden valikoimasta.
Ps. Muistakaa tuoda tuliaisiksi paikallista biisoniruohoviinaa, Zubrowkaa - litran pullo maksaa noin 10 euroa
No comments yet. Share your valuable opinion and comment!
You must be logged in to post a comment. If you do not have a user account, please register. It's fast and free! If you have already registered, please log in at the top right menu.
Notice that anyone can add any kind of content into service. Also all advertised products are not gluten-free. Administrator is not responsible and you take full responsibility what you eat. If you notice vandalism or contents that include gluten, please notify the admistrator.