Alkuvalmistelut
Reissuun tuli taas varauduttua perinteisellä tavalla. Muutama paketti leipää, pikapuuropusseja, nuudeleita, pizza-keksejä, suklaata, lakritsia, kahvia ja Kukko-olutta pakkautui mukaan. Tulivat tarpeeseen.
Saavuimme Helsinki Airportiin hyvissä ajoin ja ystävällinen check-in deskin kaveri antoi meille extra-jalkatilalla varustetun Exit-paikan ekalle etapille. Kun odottelimme konetta kentän kahvilassa, aivan kuin olisin nähnyt erään Keliakialiiton tyypin mutustamassa Daim-kakkua.
Lufthansalla homma toimii
Lufthansan nettisivuja kannattaa todella seurata. Tämänkin reissun turistiluokan lennot irtosivat 399 eurolla eli ei kaukomaille matkustamisen tarvitse maksaa omaisuuksia.
Menomatkalla tarjoiltiin alkuun aperitiivi, jonka sai vapaasti valita. Itse tilasin erittäin tujun Gin Tonicin. Ensimmäinen ateria piti sisällään tuhdin kana-annoksen, kalkkunasalaatin ja hedelmäsalaatin jälkiruoaksi. Mukana oli myös pari palaa riisileipää. Juomana toimi valko- ja punaviini. Aamiaiseksi tarjolla oli hieman heikompi esitys perunapala-hedelmäpaistoksen, hedelmäsalaatin ja riisileipien muodossa. Kiva lisä oli kuitenkin pala Camembertiä leipien päälle.
Paluumatkan ruokailuista ei ole tarkkaa muistikuvaa, mutta hyvää oli silloinkin. Aamiaiselta jäi hauska episodi mieleen, kun kello oli noin 04 yöllä ja tiedustelin, saisimmeko kuohuviiniä aamupalan kanssa. Ilmeisesti kiinalaisperäinen lentoemäntä meni täysin hämilleen, että yleensä ihmiset eivät tähän aikaan juo alkoholia, eikä heillä ole nyt pulloja avattuna. Nuori saksalainen stuertti ymmärsi kuitenkin tilanteen ja lupasi etsiä meille kuohuvaa. Kaveri juoksi ympäri konetta, kunnes ilmestyi tyylikkään pullon kanssa koneen keulasta. Oli kuulemma "lainannut" ehtaa shampanjaa ykkösluokasta ja haluaisi tarjota sitä meille. Kyllä kelpaa, kiitos! Ei olekaan ennen tullut juotua 100 euron shampanjaa muovimukeista 10 kilometrissä.
Koneessa piti täyttää myös maahantulolappu ja terveystietolomake.
Plussana Lufthansan toiminnasta sanottakoon metalliset ruokailuvälineet ja ilmainen, lähes kaiken kattava juomatarjoilu läpi lennon, myös euroopan lennoilla, toisin kuin Finnairilla. Gluteenittomat annokset oli myös merkitty selkeästi. Munchenin kentällä Lufthansa tarjoaa asikkailleen myös ilmaiset kahvit ja muut lämpimät juomat automaateista.
Hong Kong Island - paljon nähtävää ja koettavaa
Kentältä pääsee etenemään parhaiten ostamalla Octobus-kortin 150 hongkongin dollarilla. Näille korteille voi ladata rahaa ja käyttää julkisessa liikenteessä sekä useissa kaupoissa pankkikortin tavoin. Kun kentältä hyppää Airport Express -junaan, joka vie Kowlooniin tai pääseasemalle Hong Kong Islandille, maksu hoidetaan Octobus-kortilla vasta perillä eli rohkeasti vaan kyytiin kortin hankinnan jälkeen.
Kahden taksikyydin jälkeen löytyi kuski, joka osasi heittää meidät uunituoreeseen Crowne Plaza -hotelliin. Kävimme tämän jälkeen Welcome-ketjumarketissa, josta löytyi gluteenittomia Koala-muropatukoita ja Lays Stax -sipsejä. Tuotetiedot oli hyvin englanniksi esillä. Ostin myös ilmakuivattua kinkkua ja Philadelphia-tuorejuustoa.
Kävimme myös Causeway Bay Outback Steakhousessa (2/F, JP Plaza), jossa asiani ymmärrettiin hyvin keliakialapun vilautuksen jälkeen - ravintolapäällikkö tuli käymään tilaukseni tarkasti ja huumoripitoisesti läpi. Vierailimme tässä ravintolassa useita kertoja reissun aikana ja annos oli aina vakio - 225 gramman Outback sirloin -pihvi ja vihannekset. Ekalla kerralla tosin uuniperunakin onnistui listan ulkopuolelta pitkän odottelun jälkeen (saimme ruokaviinit ilmaiseksi pitkän odotuksen takia). Häppärihintainen viinikarahvi oli todella edullinen ($32).
Myös hotellin Kudos-ravintolaa tuli kokeiltua. Kun esitin keliakialapun, portieeri totesi tietävänsä glutenfree-dieetin. Sain tilattua Hainanin kanaa, joka oli käytännössä ihon kera kypsennetty ja suikaloitu kanafile, kuppi riisiä, kanalientä sekä inkiväärichilitahnaa. Maku ja annoksen olemus oli hieman puistattava, mutta mahan sai kyllä täyteen.
Hong Kong Island on tunnettu maailman ainoista 2-kerroksisista raitiovaunuista. Näissä pääsee kulkemaan kätevästi Octobus-kortilla, jolla matka maksetaan poistuttaessa vaunusta ($2). Saarelta löytyy myös maailman pisin, 800 metrin rullaporraspolku, jonka varrella oleva Life Cafe tarjoaa gluteenitonta vegaaniruokaa. Läheltä löytyi onneksi SOHO NO. 8 -niminen(No. 8 Staunton Street) ravintola, josta sai Strongbowta ja keliakialapun pitkällisen tutkailun avulla kalaa vihannesten sekä perunamuussin kera (oli muuten hyvää).
Saarella sijaitsee myös kuuluisa Victoria's Peak, jonne pääsee Peak Tram -junalla (Octobus-kortilla pääsee jonon ohi suoraan junaan). Kukkulalta löytyy mm. Starbucks Cafe ja Buppa Gump -ravintola, jossa keliakialappua vilauttamalla sai kuulla, että Shrimp & Veggie Stir Fry -annos onnistui gluteenittomana. Ruokaa tuodessa selvisi, että heidän ravintolapäällikkö oli tehnyt tilauksen ja varmistanut annoksen sopivuuden. Annos oli mainio ja näkymä öiseen Victoria's Harbouriin uskomaton. Kannattaa käydä! Kukkulalta löytyy myös kallis Caffe Deco, josta saa Woodbeckerin siideriä.
Vierailimme myös Ocean World -viihdekeskuksessa (tänne pääsee paikallisbussilla), josta löytyy eläin- ja huvipuisto. Paikka ei ollut kovin kummoinen. Hurja köysirata ja delfiininäytös jäi mieleen - sekä tolkuton määrä käytöstavattomia kiinalaisia mummoja! Ruokailu suoritettiin upealla näkymällä varustetussa The Bayview Restaurantissa, joka toimi itsepalveluperiaatteella. Keliakialappu hoiti kokin paikalle, joka kysyi mitä voin syödä. Kerroin haluavani riisiä, vihanneksia ja kalaa. Hetken päästä eteeni ilmestyi mainio annos riisin, kalafileen, vihannesten ja tomaattikastikkeen kera. Yksinkertaista, mutta niin hyvää!
Eksyimme myös Ruth's Chris Steak House (Lippo Center, 89 Queensway) nimiseen pihvipaikkaan, jonka ulkoasu ei kerro totuutta hintatasosta - paikka on todella hulppea! Palvelu oli upeaa ja raaskimme tilata 230 gramman sisäfileet tankoparsan sekä punaviinilasin kera. Kun näytin keliakialappua, paikalle ilmaantui hetken päästä ilmeisesti ravintolapäällikkö, joka kertoi, että parsan mukana tulisi kastike, jossa on myös Worchester-kastiketta. Päätimme yhdessä korvata kastikkeen pelkällä voilla. Mies kertoi myös, että hänen pojallaan on sama vaiva ja hän on näissä asioissa erittäin tarkka. Kuulemma haasteellista löytää gluteenitonta ruokaa aasiassa ja siksi he leipovat paljon itse. Keskustelimme tovin keliakiasta ja kaiken kaikkiaan paikassa vierailusta jäi hyvä fiilis, vaikka kahden hengen täydellisille pihveille lisukkeineen, juomineen ja tippeineen muodostui hintaa lähes $1400. Täällä voinee olla varma, että saa gluteenitonta tilatessaan gluteenitonta.
Kaupoista mainittakoon Landmark-kauppakeskuksessa oleva ThreeSixty-marketti, josta saa paljon gluteenittomia tuotteita, kuten mustikkaleipää (tosin hieman epäilyttävä tapaus), leikkeleitä, makeisia ja useita erilaisia siidereitä.
Lantau Island - lentokenttä, ihmemaa ja iso buddha
Lantau Islandilta löytyy lentokentän lisäksi myös kuuluisa Big Buddha, jonne johtaa järkyttävän pitkä Ngong Ping 360 -köysirata. Tsung Tungin päätepysäkiltä löytyy bussiasema, josta voi ostaa lipun Big Buddhalle. Me ostimme lipun ($104), jossa menomatka hoitui bussilla (1 tunti) ja paluu köysiradalla (25 minuuttia). Suosittelen tällaisen paketin ottamista, koska molemmilla reiteillä on omanlaisensa näkymät. Vaikka vettä tuli lopulta kaatamalla, oli iso buddha näkemisen arvoinen. Kävimme myös patsaan viereen rakentuneen kylän Starbucksissa. Kylästä löytyi myös muita ruokapaikkoja, joita emme tosin testanneet.
Päätepysäkiltä löytyy Hong Kongin ainoa, tosin hieman torso, Outlet-keskus. Itse tutustuimme mieluummin kauppakeskuksen kyljestä löytyneeseen terassibaariin, joka tarjoili Blackthorn-pinttejä häppärihinnoin ($36).
Lantaulta mainittakoon vielä Hong Kongin Disneyland, jossa piipahdimme reissumme viimeisenä kokonaisena päivänä. Paikka oli ihan samaa kamaa kuin muutkin Disneylandit, tosin varsin pieni. Ainoana laitteena mieleen jäi todella hurja, pimeässä kulkeva sisävuoristorata. Ja marraskuun lopulla siellä osasi olla jäätävän kylmä. Söimme Plaza Inn -nimisessä kiinalaisessa, jossa keliakialappu aiheutti hämmennystä. Menussa oli vaikka mitä, joka olisi todennäköisesti sopinut, mutta tyrkyttivät haudutettua kanaa riisin kera. Päädyin siihen ja kuinka ollakaan eteeni ilmestyi jälleen Hainanin kanaa. Kokemus oli yhtä puistattava kuin aiemmin ja kehtasivat vielä pyytää luisesta, puoliraa'asta annoksesta $120. En suosittele.
Macao, kaukoidän Las Vegas, haastaa keliaakikon
Hong Kong Islandilta pääsee Macaoon kätevästi TurboJet-aluksella. Matka kesti noin tunnin ja maksoi ykkösluokassa (Superclass) $240. Lisäksi matkalaukuista joutui maksamaan vielä $20 per laukku. Ykkösluokka piti sisällään erillisen odotus-loungen satamassa, laivan penkit olivat tilavammat ja itse matkan aikana tarjoiltiin ruoat sekä juomat kuin lentokoneessa konsanaan. Laivasta pääsi myös pois ensimmäisenä. Suosittelen.
Taksimatka satamasta Holiday Inn Macaoon maksoi $30 (Macaossa käy myös Hong Kongin dollarit). Hotelli oli erikoinen, koska hotellin sisällä, paitsi huoneissa, sai polttaa vapaasti - kyllä sitä on Suomessa tottunut hienosti savuttomuuteen. Macao on hyvin eteläeurooppalaisen oloinen, kiitos portugalilaisten valloittajien. Ruoan löytäminen oli kuitenkin haastavaa ja päädyimme lopulta tilaamaan hotellin huonepalvelusta kanasalaatin. Asiaa joutui selittämään pitkään ja kun "kanasalaatti" ($65) lopulta tuli, se piti sisällään vain vihreää salaattia ja kanasuikaleita. Onneksi oli mukana Suomesta tuotua leipää ja paikallisesta kaupasta ostettuja hedelmiä, joilla salaatista sai ruokaisan. Kotimaasta tuotu Kukko maistui poikkeuksellisen hyvältä tämän sähellyksen päätteeksi.
Seuraavana päivänä söimme MGM:n lähettyviltä löytyvässä meksikolaisessa, jossa keliakialappua näyttämällä sai riisi-katkarapu-salaatti-annoksen ja lasin viiniä hintaan $132. Hieman hirvitti menikö asia perille, kun kukaan ei osannut englantia kunnolla.
Kolmas ruokailukokemus oli Porto Exterior -ravintola hotellimme lähettyvillä. Keliakialaput tiskiin ja asia meni perille. Kun seuralainen tilasi friteerattuja perunapalloja, tiesivät kertoa, etteivät ne kävisi minulle. 45 minuutin odottelun jälkeen sain kokonaisena paistetun kalan, joka oli oikein maukas. Jälkiruokana toimi 12-vuotias viski. Kahden hengen ruokailu juomien kera maksoi $500.
Jos lompakko on erittäin paksu, kannattaa tutustua Lisboa-kasinon ravintoloihin (esim. Kitchen-ravintolassa 100 grammaa japanilaista härkää $500).
Macaossa kannattaa tutustua Macao Toweriin ($90), josta näkymät ovat hulppeat ja sieltä voi tehdä vaikka benji-hypyn. Myös lasilattia on mielenkiintoinen kokemus 250 metrin korkeudessa. Korkeista paikoista myös Gaia-kukkula, josta on hyvät näkymät satamaan, kannattaa tarkastaa. Ns. vihreä reitti kannattaa tepastella läpi, silloin saa hyvän yleiskuvan kaupungista. Myös kasinoissa kannattaa piipahtaa, koska niiden pelivalikoima eroaa länsimaisista kasinoita ja kiinalaisethan ovat tunnetusti pelihulluja.
Takaisin Kowlooniin Macaosta pääsi First Ferryn katamaraanilla, jossa Deluxe-ykkösluokan lippu maksoi $215. Olin oikein tyytyväinen, kun pääsi tästä keliaakikon painajaisesta takaisin ihmisten ilmoille.
Kowloon - melkoinen elämys
Hotellivalintana InterContinental Hong Kong osui täydellisesti nappiin. Hotellin sijainti ja näkymä Victoria's Harbouriin on loistava. Hotellin aulabaarista voi katsella päivittäistä valoshowta ja Avenue of the Starsia. Myös lämpimät ulko-porealtaat ovat kokemisen arvoiset varsinkin yövalaistuksessa.
Nathan Roadin Outbackissa (2/F, Nathan Road 26) homma toimi hyvin keliakialappua näyttämällä ja loppuloma tulikin syötyä 340 gramman pihvejä vihannesten kera ($158). Osasivat myös kertoa, etten voi syödä talon leipää. Vierestä löytyi myös PJ Murphys -pubi, josta sai häppärin aikaan Blackthornin pinttejä hintaan $41. Myös WLAN oli ilmainen ilman aikarajoituksia. Kokeilimme myös Tsim Tsat Shuin ostoskeskuksen Outbackia (66 Moby Road), jossa keliakialappujen avulla sai pihvin pienen ihmettelyn jälkeen.
Testasimme myös kiinalaisen kalaravintolan, jossa kantonin- ja mandariinikiinan kielisillä keliakialapuilla oli todella käyttöä. Sain lopulta nautasuikaleita vihanneksilla ja tarjoilijan mukaan valmistuksessa ei oltu käytetty jauhoja. Annos oli ookoo, mutta hyvin rasvainen. Paikka oli siitä erikoinen, että juomaksi sai vain teetä, light-cola oli täysin tuntematon käsite.
Hotellimme viereisen New World -ostoskeskuksen ruokakaupasta löytyi jogurttijäätelöä, joka oli merkattu gluteenittomaksi. Ostimme myös $99 vedenkeittimen, koska hotellin $2000 kaviaariaamiainen oli hierman suolaisen hintainen - Suomesta tuotu pikapuuro ajoi asiansa hyvin 
Kowloon on todella erilainen Hong Kong Islandiin verrattuna. Tämä on kuin sulatusuuni, paljon erilaisia ihmisiä; kiinalaisia, intialaisia, afrikkalaisia, eurooppalaisia. Itse pidin enemmän Hong Kong Islandista, koska hälinä Kowloonissa oli paljon pahempi, pukukauppiaat repivät hihasta jne.
Mitä jäi käteen?
Hong Kong on ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Paljon nähtävää pienellä alueella ja ihmiset puhuvat lähes joka paikassa hyvää englantia. Gluteenitonta ruokaa sai kohtuullisella vaivalla ja yksittäisissä kaupoissa oli gluteenittomia tuotteita tarjolla. Macaoon kannattaa varautua omilla eväillä ja pitkällä pinnalla.
Tässä vielä muutama vinkki matkaajille: Octobus Card on todella kätevä. Starbuckseissa saa vartin ilmaista WLAN-aikaa. Perjantai-iltapäivisin metroissa on järkytävät ruuhkat, me mahduimme eräällä kerralla vasta 5. metroon, joita kulki noin 2 minuutin välein. Ravintoloissa kannattaa jättää 10% tippi, jos homma toimii.
Tarinan rahasummat ovat Hong Kongin dollareita (HKD). Yksi euro on noin 10 HKD:ta. Eli hinnat voi muuttaa helposti euroiksi siirtämällä pilkkua yhden numeron vasemmalle: $158 on 15.8 euroa.
Kuvia, osoitteita ja muita tarkennuksia vinkkiin on vielä tulossa
No comments yet. Share your valuable opinion and comment!
You must be logged in to post a comment. If you do not have a user account, please register. It's fast and free! If you have already registered, please log in at the top right menu.
Notice that anyone can add any kind of content into service. Also all advertised products are not gluten-free. Administrator is not responsible and you take full responsibility what you eat. If you notice vandalism or contents that include gluten, please notify the admistrator.