LiinuM

Oireeton keliakia - kannattaako? – 05/08/2014 2:20 PM

Olen 53 vuotias. Olen harrastanut lenkkeilyä aktiivisesti parikymmentä vuotta. Pian vuosi sitten selkäni alkoi kipeytyä. Olin töissä, missä liikutaan aika paljon ja selkäkipu paheni ja paheni. Työterveyslääkäri otatti röntgenkuvat ja selkänikamissani todettiin kolme murtumaa. Minulla todettiin osteoporoosi ja oireeton keliakia, joka muuten ei näkynyt apteekin keliakiatestissä. Gastroskopiassa huomattiin ohutsuolen tuhojen lisäksi ruokatorven ärsytystä ja muutoksia. En edes tiennyt, että minulla on ollut närästystä. Muutaman kuukauden päästä kun pääsin magneettikuviin, todettiin, että murtumia oli tullut lisää, sillä nyt niitä oli jo viisi!
Olen ollut nyt neljä kuukautta gluteiinittomalla ruokavaliolla ja en ole huomannut mitään muutosta terveydentilassani. Selkä on yhä kipeä ristiselästä. Kumartuminen on minulle kiellettyä, sillä nikamat murtuvat siitä. Selkäraukka on päässyt tosi heikkoon kuntoon. Onneksi kuitenkin hermot selkärangassa ovat kunnossa. Ei minulla ole kipuja oikeastaan muulloin kuin kumartuessani,
joten ei elämänlaatuni ole aivan hirveästi huonontunut. Voin ulkoilla, sauvakävellä kunhan en liikuta paljon lantiota. Kotona puuhailen kaikkea mitä haluan, käyn kaupungilla, mökkeilen, uimahallissa vesijuoksemassa...
Onhan tämä elämäni yhtäkkiä tällaista eläkeläisen elämää, mutta minkäs asialle voi. Olen saanut osteoporoosilääkityksen ja huolehdin D-vitamiinin ja kalkin saannista. Omituista ajatella että vielä viime syksynä kävin juoksemassa. Nykyään juokseminen on mahdotonta, sillä selkä ei kestäisi sitä.
Minulle g-ruokavalioon siirtyminen sujui aika vaivattomasti, sillä olen muutenkin pitkään harrastanut erilaisia diettejä. Olen myös kokeillut joskus karppaamista, missä viljatuotteita ei harrasteta. Gluteiinittomissa leivissä on ihan ok tuotteita varsinkin pakasteena ja olen tehnyt pahvipurkissa olevaa Finaxin kuituleipää. Se on kuitupitoista ja maukasta. Olen aina rakastanut leivonnaisia ja pullia ja kahvilassa käyntiä. Tästä ilosta olen joutunut luopumaan. Käyn yhä kahvilassa, mutta gluteiinittomat tuotteet siellä ovat melkein aina pettymys.
Nyt kun neljä kuukautta g-ruokavaliota on takana voin sanoa, että tää on epistä. Kyllä tämän kestää ja sietää, mutta yhä useammin tuntee itsensä kummajaiseksi ja friikiksi tämän ruokavalion vuoksi. En tunne ketää muuta keliakikkoa ja sukulaiset ja ystävät eivät voi ymmärtää oikeasti mistä on kysymys. En yhtään ihmettele jos jotkut pitävät keliakikkoja vain erikoisuudentavoittelijoina. Eihän juuri kukaan edes tiedä mitään koko sairaudesta.