Katjahei

Kävijäennätys! – 12/23/2010 5:59 PM

Minulle ainakin koko sivusto oli suuri helpotus kun keliakia todettiin (tai tulokset tulevat parin viikon päästä mutta todennäköistähän tämä on). Eli ei ihme että kävijöitä on monta!

Gastroskopia – 12/22/2010 2:26 PM

Minulla oli tänään ohutsuolen tähystys ja koepalat otettiin -en osaa varmaksi sanotaanko sitä biopsiaksi vai miksikä. Samanlainen kuitenkin kuin tuo mahantähystys tämä oli.

Luin täältä ja muualta kertomuksia, ja minua jännitti kovasti ennen tähystystä -olen siis 15 vuotias tyttö.

Tulin terveyskeskukseen tuntia ennen toimenpidettä ja minut ohjattiin pieneen huoneeseen rauhoittavan kanssa, lsanottiin että juo tämä puolen tunnin päästä ja tunnin päästä haemme sinut. Pienen määrän vettä sain myös.

Heti kun ovi loksahti kiinni ja jäin sinne, purskahdi itkuun -voin sanoa että se tunti on ollut yksi elämäni kamalimmista. Itkin vähän väliä hiljaista, alentuvaa itkua ja koitin ajatella muuta vaikkei se onnistunutkaan. Puolen tunnin päästä join rauhoittavan lääkkeen ja aloin odottaa sen vaikutusta.

Isäni oli odottamassa mukana, vaikken toimenpiteeseen mukaan häntä halunnutkaan. Hän puhui rauhassa ja jutteli, vuoroin rauhoitteli ja vuoroin yritti viedä ajatuksiani muualle. Hän kyseli, alkaako rauhoittava (ilmeisesti se siis oli Diapamia) vaikuttaa. Sanoin että ei, mutta pikku hiljaa aloin hengittää rauhallisemmin. Kun hoitaja tuli, tuli uusi itkukohtaus mutta se meni pian ohi mukavan hoitajan kanssa jutellessa.

Lääkäri (tai hoitaja, apua en tiedä millä nimikkeellä näitä sanotaan mutta sanon nyt lääkäriksi ja älkää välittäkö, tämä on sivuseikka!) kertoi mitä halusin tietää ja kyseli muutenkin kaikkea. Hän oli iloinen, myötätuntoinen ja mukava -ihanteellinen tässä tilanteessa.

Pian mieslääkärikin tuli, se joka ilmeisesti varsinaisesti teki tämän tähystyksen. Polvet alkoivat olla jo vähän huterat ja rauhoittava alkoi vaikuttaa. Minut asetettiin kyljelleen ja pyysin nostamaan pään kohtaa ylemmäs jotta minun olisi helpompi olla ja hengittää. He tekivät pyyntöni mukaan -ja onnekseni sanoivat että voin hengittää suun kautta normaalisti. Oletin koko ajan että minun pitäisi siis keskittyä nenän kautta hengittämiseen, siksi tämä olikin suuri helpotus.

Sain puudutuksen nieluun, se maistui pienen hetken kuin polttaen suuta mutta parin sekunnin päästä ei enää tuntunut mitään. Suukapula asetettiin ja sanottiin että voin sitä purea niin paljon kuin hyvältä tuntuu.

Lääkäri alkoi laittaa letkua, nielusta se meni kahdessa sekunnissa ja sitten sanottiin että se oli pahin vaihe. Toimenpide ei ollut miellyttävä muttei tuntunut miltään. Muutama koepala otettiin, se kesti vain hetken ja lääkäri sanoi että nyt se on ohi.

En tajunnut että se oli niin helppoa. Odotus oli sata kertaa pahempi kuin itse tähystys -se ei tuntunut miltään.

Makasin sängyllä kun isä kutsuttiin ja sille kerrottiin milloin hakevat tulokset. Todennäköisesti keliakia, sen verran pystyivät jo sanomaan. Menin autoon ja olin niin helpottunut että se on ohi ja että se ei ollut verikoetta kummenpi.

Kotiin tultuani nukuin kolme tuntia ja tulin nyt kirjoittamaan tämän tänne. Herätessä tuntui uskomattomalta että tähystys on tosiaan ohi! Vaatikaa rauhoittava lääke, niin ei ole mitään pelättävää. Jäi todella hyvä mieli koko toimenpiteestä. Luulin, että se tuntuisi pahalta ja ilkeältä mutta todellisuudessa ei ollut mitään sellaista.

Tsemppiä kaikille jotka ovat menossa tähystykseen ja jaksoivat lukea tekstini, joka venyikin tarkoitettua pidemmäksi. (:

Gluteenittomat hampurilaiset – 12/18/2010 1:19 PM

Koko keliakian olemassaolomahdollisuudesta olen tiennyt vasta viikon, joten koko aihe on uusi -tähystys ensi viikolla.
Siksi siis olen näin tietämätön
Onko RANSKALAISISSAKIN siis vehjäjauhoja? Mitä ihmettä? Saako niitä gluteenittomina? Jos tilaa gluteenittoman hampurilaisen, tulevatko ranskalaisetkin gluteenittomina?

Uusi asia elämässä – 12/16/2010 8:56 PM

Minullakin verikoe näytti keliakiaa, tähystys viikon päästä. Samana päivänä on myös kevätjuhla (olen vielä peruskoulussa, yhdeksännellä) joten onkohan tuo tähystys sotkuista, valuuko kuola vaatteille tai jotain? Koko toimenpide jännittää hirveästi, toivottavasti menee nopeasti ohi.

Onko suolen näytepalojen ottaminen epämiellyttävää? Tunteeko sen? Onneksi se ei kuulemma ainakaan satu.