Katie

Siideri? – 07/10/2013 2:30 PM

Nyt oli keliakialiiton sivuille tullut tällainen tiedote juurikin tuosta Somersbyn Organicista ja muista Sinebrychoffin siidereistä: http://keliakialiitto.fi/liitto/nyt/uutiset/?nid=254

"Muissa Somersby-tuotteissa tai Sinebrychoffin muissa siidereissä – Golden Cap ja Crowmoor – ei ole käytetty ohramallasuutetta.

Somersby Organic -siideri soveltuu keliakiaruokavalioon. Tuote ei kuitenkaan sovi keliaakikolle säännölliseen käyttöön eikä keliaakikon ei tule käyttää tuotetta suuria määriä, jotta gluteenin kokonaissaanti ei mahdollisesti nouse liian korkeaksi."

Kokemuksia Berliinistä – 06/12/2013 3:51 PM

Muistaakseni näin tämän joskus Hesarin arvostelussa: http://www.sauvageberlin.com/ "We cook 100% organic, sugar free, grain free and gluten free" ja myöskin maidottomana. Teemana siis kivikautinen ruokavalio. En ole itse käynyt, mutta kunhan tie joskus vie Berliiniin, niin on kyllä mielenkiinnosta käyntilistalla!

Gluteeniton kuskus – 06/12/2013 12:13 PM

Jezu, miten olet onnistunut couscousin keittämisen kanssa? Mulla oli joskus monta vuotta sitten tuota samaa tavaraa Ruotsista, mutta luovutin kun ohjeita noudattamalla sain kerta toisensa jälkeen ilmavan couscousin sijaan tiiviin klimpin jonka hajottamiseen tarvittiin veistä Seuraatko paketin ohjetta vai keitätkö nuo vaikka väljemmin suuremmassa määrässä vettä?

Gluteenitonta Floridassa ja Miamissa? – 01/25/2013 9:36 AM

Olin vuosi sitten puolitoista kuukautta pyörimässä ympäri Yhdysvaltojen eteläosia, myös Floridassa ja Keyseillä. Koko matkan ajan käytin tukena ruokapaikkojen löytymiseen lähinnä tätä: http://www.glutenfreeregistry.com/ Täytyy tosin huomioida, että joitain ketjuja (muistaakseni esim. Chick-fil-A) toi sivu merkkaa gluteenittomaksi, koska ne on merkanneet listaansa että joku salaatinkastike on gluteeniton, vaikka mikään muu ei sitten oliskaan.

Miamissa muistaakseni oli ihan ok ruokapaikat. Käytiin siellä ainakin Naked Pizzassa, mikä mun mielestä oli kyllä melko kallis suhteessa siihen että pitsa oli "vaan perushyvä".

Vanhempiin viesteihin viitaten, Key Westistä jäi mieleen yks pieni hippiruokapaikka, jossa tarjottiin vegaanista ja raakaruokaa ja vaikka mitä, ja suurin osa ruuasta oli myös gluteenitonta. Otin itse kaksi ruoka-annosta kun en osannut päättää Poikakaveri otti raakalasagnen joka sekin oli gluteenitonta (levyinä oli muistaakseni kesäkurpitsaviipaleita) ja molempien mielestä mielettömän hyvää. Paikka oli tosi pieni ja rento. Yritin etsiä sitä netistä mutta en enää löytänyt

Pitää kompata Jezua: Kaupoista Whole Foodsit on tosiaan ihan loistavia! Lisäksi Trader Joe'silla on hyvät gluteenittomat valikoimat, ja aivan JÄRJETTÖMÄN hyviä suklaakeksejä ( http://www.traderjoes.com/fearless-flyer/article.asp?article_id=401 ). Outback Steakhouse toimi lähes aina hyvin, vaikka kerran piti palauttaa annos kun mukana oli riisilisäke jota oli gf-menussa käsketty välttämään. Niillä oli myös ihan mielettömän hyvä gluteeniton jälkiruoka "Chocolate Thunder From Down Under" - gluteenitonta pekaanibrownieta, jäätelöä, kermavaahtoa ja vaikka mitä! Annos on kai periaatteessa tarkoitettu kahdelle ja tarjoilija tarjoutuikin tuomaan kaksi lusikkaa, mutta eihän keliaakikko nyt pysty tuollaista jakamaan...

Haha, onnistun kuulostamaan aika possulta tässä viestissä kun otan aina tupla-annoksia enkä jätä muille mitään... Sitä se keliakia teettää, kun sitten löytää hyvää ruokaa niin ei halua hukata muruakaan!

Gastroskopia – 12/17/2012 1:12 PM

Itse olin ekassa tähystyksessä vielä alle 16-vuotias ja sain nukutuksen toimenpiteeseen. Totta kai sekin jännitti, mutta henkilökunta oli hirveän mukavaa mikä auttoi paljon. Muistan, miten yksi hoitaja jutteli mulle juuri ennen nukutusta siitä miten olin osannut laittaa hiukset oikein (leteille), niin ne ei paina päätä kun makaa siinä sängyllä, ja selitti että toinen hyvä vaihtoehto on pikkumyy-kampaus Pahin ongelma tuolloin oli jännitys etukäteen, muuten ei ollut mitään ongelmia. Päinvastoin oli kivaa olla sitten jälkeenpäin kotona hoidettavana ja hemmoteltavana

Kontrollitähystys ei sitten ollutkaan enää niin kiva. Yli 16-vuotiaana en enää saanut nukutusta, joten lääkäri ehdotti "humautusta", mitä se sitten ikinä oikeasti onkaan. Lääkärin mukaan se ei vie tajua, mutta tuntuu vähän siltä kuin olisi humalassa (hieno kuvailu 16-vuotiaalle ). No, itse tilanteessa olin sitten täysin paniikissa mutta tajuntani oli vähän sumuinen, eli tuntui etten voi tehdä yhtään mitään millekään. Muistan, että itkin ja sätkin ja rimpuilin siinä paniikissa ja ainakin pari hoitajaa joutui pitämään musta kiinni. Olisin halunnut vetää letkun pois kurkustani mutta hoitajat eivät tietenkään antaneet vaan sitä työnnettiin vaan syvemmälle. Eli loppujen lopuksi kokemus oli ihan järkyttävä, kun tunsin tarkkaan mitä tapahtuu eikä mulle jätetty mitään itsemääräämisoikeutta oman kropan suhteen. Ymmärrettävää tilanteen huomioiden, mutta ihan kamalan tuntuista.

Näin jälkeenpäin mietittynä voi olla, että tilanne olisi voinut olla vähän vähemmän paha, jos olisin jättänyt humautuksen ottamatta. Silloin olisin ehkä pystynyt ajattelemaan järkevästi sen sijaan, että olin vain puolitajuisessa paniikissa.

Jännä miten kokemukset vaihtelee niin paljon eri ihmisten välillä!

Apteekin keliakiatesti – 12/17/2012 12:57 PM

Mua on aina mietityttänyt, että miten nopeasti gluteenin syöminen näkyy tuossa testissä. Jos siis vaikka epäilisin syöneeni jotain gluteenipitoista eilen lounaalla, koska se näkyisi tuloksissa? Tietääkö kukaan?

Keliakian seuranta – 12/17/2012 10:57 AM

Olen muutamaan kertaan tarkistanut vasta-aineiden tason apteekista saatavilla keliakian kotitesteillä, lääkärissä en ole asian takia käynyt. En ole itse asiassa koskaan tajunnut kysyä jos tilanteen voisi tarkistaa muiden verikokeiden yhteydessä, kuten Ninni tekee :o Kiitos vinkistä!

Miten tarkka pitää olla? – 12/17/2012 10:53 AM

En kyllä yhtään ihmettele, että hämmentää. Itseänikin ärsyttää nämä määritelmät että keliaakikko ei saa syödä leivänmuruakaan ja kaiken täytyy olla ehdottoman puhdasta, mutta silti gluteenittomissa tuotteissa saa olla tietty määrä gluteenia. Erittäin pieni määrä, mutta silti.

Olen samoilla linjoilla kuin lorangil, Tallulah ja Ninni. En syö mitään, mistä tiedän että se sisältää gluteenia, edes tuolla mielenkiintoisella "syö sieltä alta"-metodilla "Saattaa sisältää" tuotteita syön, kun niitä ei tosiaan niin kauhean usein tule käytettyä.

Käytän paikasta riippuen omaa leivänpaahdinta tai paahtopusseja, ja leviterasian haluan ehdottomasti pitää omanani. Teen joskus niin, että kun uusi rasia avataan, otan siitä itselleni pienempään rasiaan talteen omat levitteet, niin ei tarvitse pitää useampia "täyskokoisia" leviterasioita jääkaapissa. Samoin toimin esimerkiksi maksamakkaran kanssa.

Aiemmin söin pikaruokapaikkojen ranskalaisia vaikka ne olisivat olleet samassa öljyssä paistettuja kuin gluteenituotteet, nykyään välttelen niitä.

Tiskaan pöydällä olleet leikkuulaudat aina ennen kuin leikkaan niillä jotain, kun tuntuu, että meidän kimppakämpän keittiössä leivänmuruja on jokikisellä mahdollisella ja mahdottomallakin pinnalla.

Kotona käytän puhdasta kauraa, kylässä ja satunnaisesti ravintolassa syön tavallistakin.

Tällä systeemillä olen ollut nyt reilu 6 vuotta keliaakikkona, tosin alussa ja taas välillä olin ehdottomampi gluteenittomuuden suhteen, eikä satunnaisesti tehdyissä kotitesteissä ole ilmennyt mitään ongelmaa.

Sanoisin, että gluteeniton ruokavalio kannattaa kuitenkin aloittaa mahdollisimman tiukasti. Ensinnäkin, elimistösi pääsee nopeammin toipumaan, ja jos olet oireellinen, näet selkeämmin muutoksen olossasi, mikä varmasti motivoi jatkamaan samalla linjalla. Toisekseen, jos dieetti sitten vaikka vielä vuoden jälkeen tuntuu täysin mahdottomalta pitää niin tiukkana, voit oloasi kuunnellen kokeilla löyhentää joitain vaatimuksia, kuten esimerkiksi tuota satunnaista tavallista kauraa. Jos taas aloittaa löysällä dieetillä, on aika vaikeaa enää tiukentaa sitä enää myöhemmin, ainakin minulla

Missä matkaillut keliaakikkona? – 12/11/2012 3:47 PM

Olen keliaakikkona käynyt Ruotsissa, Latviassa, Unkarissa, Englannissa, Virossa, Yhdysvalloissa, Jamaikalla ja Espanjassa. Seuraavassa tiivistetyt kokemukseni niistä. En tosin voi antaa ihan täyttä varmuutta siitä, että saamani ruoka on tosiaan ollut gluteenitonta, koska olen oireeton.

Ruotsi, useat kerrat: En pahemmin käy ravintoloissa Ruotsissa eli niistä en osaa sanoa, mutta kauppojen valikoimat ovat todella hyvät!

Latvia, Riika, 2007: Keliakiatietous ei ollut huipussaan, eikä ruokalistoihin oltu merkitty mitään, mutta sain aina jotenkin selitettyä tarjoilijalle mitä halusin. Käännöskortit olivat myös mukana, niistä taisi olla hyötyä.

Unkari, 2008: Asuin viikon pikkukylässä Unkarin pohjoisosassa, eli en päässyt hirveästi ihmettelemään kauppojen valikoimia. Majatalossamme hoidettiin kuitenkin minulle erikoisruuat. Tosin minulla ja paikan kokilla oli paha kielimuuri välissä ja annokseni tulossa kesti yleensä kauemmin kuin muilla, enkä siis aina en tiennyt pitääkö minun odottaa erityistä annosta vai voinko syödä sitä mitä muutkin (meitä oli siis iso porukka matkassa). Henkilökunta oli kuitenkin todella ymmärtäväisiä keliakian suhteen, ja minulle taiottiin jopa gluteenitonta näkkäriä jostain Vietimme myös pari päivää Budapestissa, jonka ravintoloista en itse asiassa pahemmin muista mitään. Meillä oli unkarintaitoinen henkilö mukana, ja haluaisinkin uskoa että asiat toimivat hänen avullaan.

Englanti, Lontoo, 2010: Vietin pari päivää Lontoossa, ja niissä paikoissa joissa kävimme jouduin selittämään mitä gluteenittomuus tarkoittaa. Marks&Spencerillä sentään oli gluteenittomia tuotteita! Vasta jälkeenpäin tajusin että olisin voinut googlettaa asioita etukäteen, niin olisin ehkä pärjännyt paremmin - kyllähän nyt Lontoossa luulisi gluteenitonta tarjontaa olevan enemmänkin.

Viro, Tallinna, 2010 ja 2012: Täytyy myöntää että olin molempina kertoina pelkuri ja kävin vain suomalaisissa ketjuissa kuten Amarillossa ja Hesburgerilla syömässä... Naurettavinta asiassa on, että Hesburgerilla en edes saanut ranskalaisten gluteenittomuutta selville, ja silti se tuntui turvallisemmalta kuin joku ihan vieras paikka. Ehkä vielä joskus saan aikaiseksi selvittää asiat etukäteen ja käytyä muissakin ravintoloissa...

Irlanti, 2011: Asuin syksyn Irlannissa ja asiat sujuivat todella hyvin. Sekä kaupoissa että ravintoloissa löysin aina syötävää. Kirjoitin Irlannista enemmän Vinkit-osioon, sieltä löytyy lisää tietoa.

Yhdysvallat, 2012: Matkustin länsirannikolta itärannikolle eteläisten osavaltioiden kautta, poikkesin Jamaikalla ja lopuksi kävin New Yorkissa. Gluteenittomuuden ymmärtäminen vaihteli suuresti alueittain. Ns. hippipaikoissa oli helppo saada gluteenitonta, sen sijaan perus motarinvarsipaikoissa päädyin yleensä salaattiin. Esimerkiksi New York ja Key West olivat loistavia kohteita, ja luulen että San Franciscossakin olisi ollut helppo löytää ruokaa, jos vain olisin ollut siellä kauemmin kuin juuri ja juuri yhden yön. Tästäkin matkasta voisin kirjoittaa ihan oman juttunsa kunhan saan aikaiseksi...

Jamaika, 2012: Asuimme pienessä kylässä pohjoisrannikolla, josta vuokrasimme huoneiston pienestä yksityisestä hotellista/majatalosta. Aamiainen tai muut ruuat eivät kuuluneet hintaan, ja suurimman osan ajasta teimme itse omat ruokamme. Vain viimeisenä päivänä söimme hotellin ruokaa. Olin ilmoittanut ruokavaliostani jo huoneistoa varatessani, ja paikan omistaja olikin todella sympaattinen ja otti asiakseen pitää huolta että kokki ymmärtää ongelmani. Kylän jerk chicken -paikkaan en olisi uskaltanut mennä syömään ihan jo senkin takia että jamaikalainen aksentti ei ole siitä ymmärrettävimmästä päästä... Vietimme myös yhden yön Kingstonissa, jonne saavuimme myöhään illalla ja lähdimme aikaisin aamulla. En jaksanut siinä illalla enää ruveta selvittämään gluteenittomuuksia, joten tilasin suoraan salaatin joka vaikutti siltä ettei siinä olisi mitään pahaa. Aamiaisella en myöskään kysellyt gluteenitonta leipää vaan söin muuta mitä pöytään tuotiin (ainakin kananmunaa ja jotain muuta). Suurin yllätys Jamaikalla oli kuitenkin pikkukylän kaupassa, jossa myytiin kahta eri lajia gluteenittomia jauhoja!!! Tehtiin sitten yhtenä iltana gluteenittomia lettuja Jamaikalla - en olisi ikinä uskonut.

Espanja, Madrid, 2012: Kaikki toimii! Ravintoloissa ymmärretään asia, kaupoissa on loistavat valikoimat ja espanjalaiset tykkää merkitä gluteenittomuuksia jopa vesipulloihin (hätävarjelun liioittelua?). Lisäksi El Corte Inglésillä myydään parhaita suklaamuroja ikinä. <3

Seuraavaksi haluaisin päästä käymään Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, kunhan vaan saan pyhän kolminaisuuden aika/seura/budjetti toimimaan

Edit: Lyhensin juttuja, kun eivät ihan enää menneetkään tiivistelmistä Juttua riittää sen verran, että pitäisi ehkä laittaa näitä ihan omina juttuinaan vinkkiosioon...

Gluteeniton leivontakurssi, HKI – 12/11/2012 2:18 PM

Helsingin työväenopisto järjestää huhtikuussa 2013 gluteenittoman leivonnan kurssin: https://ilmonet.fi/ilmo/#KurssitiedotView-131313-1-&f&

Kurssilla käydään läpi ilmeisesti aika perustason tietoja ja -taitoja, eli sopii varmasti uusille keliaakikoille, mutta tarjoaa ehkä lisätietoa/inspiraatiota myös pitempään sairastaneille. Itse ajattelin mennä katsomaan jos siellä vaikka oppisi käyttämään psylliumia tai kuulisi muita uusia niksejä!