J-T

Typerä kysymys – 07/17/2013 1:30 PM

hemu kirjoitti:

Kyllä toisen osapuolen keliakia koskettaa myös seurustelukumppania monella tavalla. Yhteiset ravintolakäynnitkin ovat hiukan hankalia. Ja miesparka on joutunut kovasti syömään minun leipomiani gluteenittomia kakkuja ja piirakoita. Hyvin hän sen on kestänyt!

Kärsivällisyyttä vain muillekin pariskunnille.

Sain tietää keliakiasta, ahdistaa – 07/16/2013 9:47 AM

Kiitos vastauksista. Alkaa pahin jo helpottaa, nyt kun olen jo kolmatta viikkoa gluteenittomalla.
Ruokia on kyllä alkanut löytymään ja oikeastaan ihastuin cittarin gluteenittomaan tuoreleipään
Ainoastaan epätoivo meinaa iskeä jos iltavuoron jälkeen kipaisen kauppaan ja kymmenessä minuutissa pitäisi keksiä jotain syötävää.

Olo on myös pikkuhiljaa alkanut helpottamaan, mahasta on tullut jopa kivuton ja närästyskin on alkanut hellittää. Väsymys jatkuu, mutta toivottavasti sekin pikkuhiljaa lähtisi niin olisi enemmän energiaa.

Typerä kysymys – 07/16/2013 9:41 AM

Ihan ymmärtäväinen on asian suhteen. Tuli kysymys eilen mieleen kun söimme pitsaa (hän haki itselleen normipitsan, minä tein itselleni gluteenittoman) ja kun näin hänen syövän niin kävi mielessä, että pitääkö tosiaan pistää mies hammaspesulle ennen kuin uskaltaa pusun antaa

Olen vasta paranemisvaiheessa, eli gluteenittomalla olen nyt kolmatta viikkoa. Ei varmaan tässä vaiheessa kannata ruveta ottamaan mitään riskejä nukan lisävaurioihin?

Typerä kysymys – 07/15/2013 10:42 PM

Ok, oli mietinnässä melkein heti mutta ei sitten mistään oikein ollut tietoa, että kuinka menetellä gluteenipitoisen kumppanin kanssa

Typerä kysymys – 07/15/2013 9:40 PM

Ehkä todella typerä kysymys, mutta jos itse keliaakikkona seurustelen miehen kanssa, jolla ei ole keliakiaa. Hän syö jotain gluteenipitoista ja suutelee minua. Voinko saada silloin "osani" tästä gluteenista?
Vai pitääkö miehen tosiaan pestä hampaansa aina kun on jotain gluteenipitoista syönyt?

Denniksen gluteenittomat pitsat? – 06/29/2013 8:24 PM

Ihmettelen vaan, että miksi nämä sitten saavat mainostaa ruokaa gluteenittomana jos kuitenkin samaan hengenvetoon kertovat siihen pääsevän vehnäjauhoa?

Denniksen gluteenittomat pitsat? – 06/29/2013 7:33 PM

Ok, kiitoksia tiedosta

Denniksen gluteenittomat pitsat? – 06/29/2013 6:00 PM

Olen tuore keliaakikko ja ruokavalio aiheuttaa vielä hämmennystä. Ekana tuli mieleen, että uskallanko enää syödä ravintoloissa.

Ilahduin ensin, kun huomasin Denniksen mainostavan gluteenittomia pitsoja, mutta epärointini kasvoi kun sivuilla kuitenkin ilmoitetaan: "Ravintolassa, jossa gluteeniton pizza valmistetaan, myös käytetään jauhoja, joten tilassa voi leijua pieniä määriä vehnäpölyä."
Eli mikäli nyt gluteenittomaan pitsaani leijailisi vehnäpölyä, niin onko siitä sitten haittaa vai tuleeko ruoasta syömäkelvoton?

Teksti siis osoitteesta:
http://www.dennis.fi/erityisruokavaliot.html

Sain tietää keliakiasta, ahdistaa – 06/29/2013 12:41 PM

Toisekseen on ehkä pieni pelkokin päällä tulevaisuuden suhteen. Yllättävän moni ainakin omasta tuttavapiiristäni luulee keliakiaa vilja-allergiaksi ja ainakin yksi on todennut niin tietäväiseen äänensävyyn, että "kyllähän noita voi nykyään siedättää". Sai kyllä pitkän ja kiivaan luennon keliakiasta tämän kommentin jälkeen.

Väkisinkin iskee pelko, että mitä sitä sitten uskaltaa vierailuilla syödä jos ei oteta tarpeeksi tosissaan.

Miten muilla on alussa ollut? Onko tuttavapiiri ottnut sairauden tosissaan vai onko saanut olla varuillaan ettei vierailulla väitetty gluteeniton paljastukin gluteenilliseksi?

Sain tietää keliakiasta, ahdistaa – 06/29/2013 11:55 AM

Kiitos vastanneille. Minulle koko sairuas on todella vieras, näillä näkymin taidan olla lähisukuni ensimmäinen keliaakikko. Kaveri- tai tuttavapiirissä ei myöskään ole keliakiaa.

Aloin tutustumaan gluteenittomiin jo tutkintavaiheessa, otin niitä siis normaalin ruokavalion ohelle. Oloa ehkä hieman kurjensi myös se, etten ollut lähes koskan syönyt niitä aineksia, mitä gluteenittomiin käytetään ja elimistöhän meni sitten aivan sekaisin.

Oireista on kärsinyt, on ollut kovaa vatsakipua ja -oireilua ja närästys on ollut jotain aivan helvetillistä. Kova väsymys tuli myös lopulta mukaan, haluaisin vain nukkua tai edes lepäillä.
Totta kai ihanaa että niistä pääsee eroon ja tulen kyllä ruokavaliota noudattamaan. Tosin välillä ehkä luottamus itseeni on kateissa, tajuanko vielä 10 vuoden päästäkin ettei siihen ruisleipään ihan oikeasti kosketa edes kokeilumielessä?

Kieltämättä toivoin, että oireisiin olisi löytynyt jokin, mihin olisin syönyt hetken lääkekuurin ja sairaus olisi ollut pois alta. On tullut niin puskista koko homma ettei tiedä miten pitäisi suhtautua.

Ja ikääni kun kysyttiin, niin olen parikymppinen.