Aries

Miten pärjäsit Pekingissä? – 03/19/2011 1:45 PM

Itsellä keliakia ei ole mikään voimakas, mutta huomaan kyllä heti jos jotain väärää on tultu syötyä. Asun siis Pekingissä, ja kiinalaisissa ravintoloissa ainoa ruuat mitä en syö on nuudelit ja friteeratut ruuat. Kastikkeet ei melkeimpä koskaan suurustettuja, ja niin kauan kun syö vähänkään siistimmässä ravintolassa, ei astioiden pesemisestä pitäisi huolehtia. Jos kiinalainen ei kuitenkaan aina innosta, kannattaa etsiä mm. ravintoloita joiden nimet ovat element fresh, blue frog, ja annies. Kyseessä on siis paikkoja jossa on helppo sanoa ruokalistan perusteella onko vaiko eikö gluteenitonta. Lisäksi kannattaa tsekata ostoskeskukset kuten the Village, (keskustassa) Europlaza, Pinnacleplaza (pohjoisessa, n. 1h-30min keskustasta) ja solana (aivan Chaoyang parkin vieressä, eli kohtalaisen lähellä keskustaa)

Gluteenitonta Australiassa ja Singaporessa? – 03/19/2011 1:30 PM

Siis Australiaan ei lomalle mentäessä kannata pakata gluteenitonta mukaan. Sieltä löytyy gluteenitonta kaikista kaupoista erikois/terveys ruoka osastolta, tai ihan vaan normaalien tavallisten tuotteiden joukosta. Ravintolasta kysyttäessä tietävät mikä on gluteenitonta ja mikä ei, yhessä ravintolassa oli jopa myynnissä gluteenitonta leipää, ja toisessa gluteenitonta pastaa. Joten sinne vaan!

Lapsen synttäritarjoilut – 03/19/2011 1:16 PM

oon 8 päivää vajaa 15v. tyttö, ja minulla sekä 13v. siskollani on keliakia.

äiti ei ole erityisen kiinnostunut leipomisesta, mikä on täysin sataprosenttisen ok, koska minä ja siskoni tykkäämme siitä. Mun osaksi näyttää tulleen vohveleiden, keksien ja pullan leipominen, kun taas sisko vääntää suklaakakut, kermakakut ja letut. Meiltä löytyy juhlapöydästa usein marenkia, muffineita, pullaa ja kakkua (sisko onkin luvannut tehdä kakun noille pian oleville synttäreille) sekä jäätelöä. Jos vähän jaksaa etsiä internetistä, löytää ihan uskomattomat määrät erilaisia (jopa erikoisia) gluteenittomia reseptejä, ja ollaan sitten ihan estottomasti kokeiltu aika monia. Tulos on aina ollut syötävää, vaikka ulkonäkö on pariin kertaan ollut kamala (esim. pullat: eivät kohonneet ja näyttivät popkornille, mutta joka tapauksessa maistuivat pullalle, sekä marenki joka jäi vahingossa hieman märäksi)

Lapsikeliaakikkoja? – 03/19/2011 1:08 PM

Oon 15 keliaakikkotyttö, ja perheessä on lisäksi sikoni 13v. on myös keliaakikko. Asumme Pekingissä jossa gluteenittoman löytämine on aikamoinen haaste.

Meillä ei oo pahemmin tarvinnu tästä kotona pelätä, että lipsuuko tytöt vaiko eikö. Keliakian löytämisestä on nyt lähemmäs 2 vuotta, ja koskaan ei oo tullu sellasta että "syömpäs nyt koska kaikki muutkin syö". Pariin kertaan kun mielihalut gluteenillisen kasvanut, oon lipsahtanut, mutta kärsinyt sitten hiljaa seuraamukset. Näin en oo tehny enää yli vuoteen. Sillä asenteella on menty, että jos jollakin on jotain hyvää jota en saa syödä, meen kotiin ja leivon jotain hyvää gluteenittomana illalla. Miellyttää koko perhettä, koska kaikillehan nämä herkut on mieleen. Juuri tänäänkin jokunen tunti sitten siko yht äkkiä ilmoitti että: mä leivon kakun, ja sen se tekikin.

Vanhemmille vinkiksi: sen varmana useimmat älyää itsekkin, mutta sanonpa vaan. On mukavaa jos perhe pitää huolta siitä että sukuloimaan mennessä, tai pikkusiskon synttäreillä on tarjolla gluteenitonta. Kaikki eivät ymmärrä sitä että jos jollain on keliakia, ei ole mukavaa että muut syövät kermakakkua, ja itse istut syömässä kaupasta ostettuja semperin keksejä joita muutenkin tulee syötyä. Eli jos ei muuten, niin ottakaa omat herkut mukaan, ei siitä kukaan suutu, varsinkin jos asiasta sovitaan etukäteen kylään kutsuneiden kanssa, ja se on selvästi parempi vaihtoehto kuin aikaisempi esimerkki. Pointti on siis se, että pitää tasoitella, jos muut saavat jotain mitä keliaakikko ei saa syödä, se kannattaa korvata. Vähentää huomattavasti riskiä "murkkuilemiseen", ja känkkiksiin pinenpien kanssa.

Missä matkaillut keliaakikkona? – 03/19/2011 12:50 PM

Olen tällainen 15v keliaakikko, mutta ikäni puolesta oon matkaillu paljon. Asun tällä hetkellä Pekingissä. Keliakian löytämisen jälkeen 2vuotta sitten olen ainakin ollut Pekingissä, koululeirillä sisäämaassa päin, Shanghaissa, Hong Kongissa ja Makaolla näin kiinan kohteita luetellakseni, sekä vielä Hawaijilla, Tokyossa, Malesiassa ja Australiassa. Suuria ongelmia ei ole koskaan tullut missään.

Isoimmat ongelmat olivat koululeirillä jolla menimme sisämaahan Wu Tai Shanille (viisi tasanne vuorta, 五台&#23665 Yleensä lähemmäs kaikkea kiinalaista voi syödä huoletta, niin kauan kuin ei mene maistelemaan mitään friteerattua tai nuudeleita, mutta jostain syystä sain kyseisellä leirilla vahvat oireet, vaikka tutkinkin ruokia ja totesin ne luultavimmin gluteenittomiksi, kiinalaisethan eivät usein tiedä mitä on vehnäjauho, kaikki on vain jauhoa. Ensin luulin vatsaongelmien johtuvan stressistä, mutta kun toisen päivän lounaalla olo meni aivan kamalaiksi oli pakko lähteä hotellille ja myöntää että se on keliakia. Hauskaahan oli se, ettei leirille olisi saanut ottaa puhelinta mukaan, tai säilyttää lääkkeitä itsellään, ne olisi pitänyt antaa terkkarille. Otin kuitenkin sekä kännykän että lääkkeitä mukaan. Otin tietysti heti vessasta ulos päästyä imodiumin, ja menin kertomaan opettajille, vaikka se tietusti nolotti sanoa että on kamala ripuli. No ei siinä mitän, loppu ajan opettajat vahtivat tarkasti että sain ravintolasta omat ruuat jotka olisi tehty täysin gluteenittomiksi, ja oireet loppuivat.

Australia taas oli keliaakikon paratiisi. Perus ruokakaupoissa myytiin terveystuote puolella gluteenittomia tuotteita joiden valikoima oli iso, ja ravintoloistakin sai ihan kysymällä tietää mikä on gluteenitonta ja mikä ei. Sain joka ilta hyvän aterian, ihan tavallisesta pihvistä aina kalaruokiin asti, ja yhdessä ravintololassa myytiin jopa gluteenitonta pastaa, ja toisessa gluteenittomia voileipiä. Sinne haluaisi uudelleen. Pakko myöntää, että hinnat olivat usein aika järkyttävät, vaikka hintaeroa ei ollut normaalin ja gluteenittoman ruuan välillä.

Muualla on menty periaatteella: jos se vaikuttaa gluteenittomalle, se luultavasti myös on. Kiinassa voi olla vapain mielin, kastikkeita ei suurusteta, ja hapanimelä possu ja monet muut päällystetään maissijauholla. Ruokia on syöty periaatteella että sitä ensin haistetaan ja sitten maistetaan vähän, ja jos se haisee/maistuu vehnälle, sitä ei syödä. Niin olen oppinut mikä on ja mikä ei ole gluteenitonta. Usein kyllä riittää perus tiedot, kastikkeita varotaan jos kyseessä on kunnon pihvipaikka, ranskalaiset ovat turvallisia yms. Ihan perustiedoilla eri ruoka-aineiden gluteenittomuudesta pääsee pitkälle. Ja jos ei muuta, sitten on ollut pakko joustaa ja syödä huononpaa ruoka kuin muut, esimerkiksi paistettua riisiä. Se on sen arvoista, matkailu on ihanaa.