Varusmiespalvelu ja keliakia

Jezu  Admin – 04/07/2009 1:35 AM

Minun keliakia diagnosoitiin vasta kansalaisvelvollisuuden jälkeen, mutta miten on, voivatko keliaakikot suoriutua asepalveluksesta siinä kuin "taviksetkin?" Mitenköhän muonitus on hoidettu esimerkiksi maasto-oloissa? Ei varmaan ainakaan intin perusnäkkäriä popsita

Keliaakikko vm. -07 / Celiac since -07

Kari 364 messages – 04/07/2009 1:50 AM

Hmm..YK-joukkoihin pääsy saatais estyä sen vuoks.. olenkohan oikeassa - kuulopuhetta, siksi tuon tiedoksi, jos vaikka jollakin paree tieto?

Olin tänään läheisen ala-asteen siis koulu tapahtumassa. Thaimaalainen rouva tarjoili riisikääröja, vihannesta ja jauhelihaa, kaikki gluteenitonta. Oli hyvä lounas.

Ad

Sussu 97 messages – 04/07/2009 6:42 AM

Asepalvelukseen meno katsotaan tapauskohtaisesti. Jos on pahimmillaan keliakia, just todettu, ei välttämättä "pääse" armeijaan (niinhän se meni), mut homma jos on hoidossa niin ei pitäisi olla estettä. YK joukkoihin ei ole asiaa.. Etkä pääse esim. rajavartiostoon. Sama homma jos on vaikka psoriasis.

Sussu 97 messages – 04/07/2009 7:18 AM

Tässä sitä nähdään...joissain paikoissa katsotaan että olet "terve" joissain taasen et, harmi sinänsä. Mutta onhan sitä monta muuta erittäin hienoa ammattia joihin voi päästä. Esim. poliisi, vartija, jne. tuolta saralta. Tämä on vain minun näkökanta.

hokke 11 messages – 04/14/2009 7:58 PM

Tuli kotiuduttua armeijasta 2.1.2009. Joten kaipa sitä voisi hiukan kertoa omista kokemuksistaan..Täytyypä sanoa heti aluksi, että on oikeasti keliaakikon painajainen koko paikka!

Kutsunnoissa paikallinen lääkäri laittoi minut A palveluuskelpoisuusluokkaan ja niin ymmärtääkseni keliaakikko pitäisikin. Kuitenkin lääkärillä käynnin jälkeen, kun mentiin vielä papereiden kanssa armeijan tyyppien juttusille. Siellä joku majuri katsoi papereistani, että minulla on keliakia ja muutti sen johdosta palveluskelpoisuusluokkani B:ksi (kiitos hänelle!). Ei kuulema pystytä metsässä huolehtimaan ruokavaliostani.. eikä pystyttykään.

Heinäkuussa 2008 astuin palvelukseen. Varmaankin koska olin B-mies pääsin esikunta ja huoltokomppaniaan, minne oli sijoitettu paljon muitakin B-miehiä. Alokaskausi oli täysin sama kuin kaikilla muillakin. Heti ekana päivänä minun käskettiin mennä kertomaan "allergiastani" muonituskeskukseen. Oli pieni järkytys todeta, että muutamana ekana viikkona keittäjät eivät muistaneet ottaa erikoisruokavaliotani juurikaan huomioon. Kun toisilla oli makaroonilaatikkoa, itse kysymään että missäköhän on jotain gluteenitonta. "Ainiin, voi voi, me unohdettiin sinut kokonaan!" Seija voi mennä katsomaan löytyykö jotain gluteenitonta. Siinä gluteenittoman lämmittämisessä ja etsimisessä meni usein niin kauan etten ehtinyt syödä mitään. Armeijassa ei ruokailuaikaa ole välillä liikaa, vaikka pääsisi suoraan ruuan eteen. Eikä annetuista aikatauluista sovi myöhästyäkään. No kyllä ne keittäjätkin lopulta oppivat, mutta valitettavasti ruokani ei ollut edes aina heistä riippuvainen.

Pahimmat painajaiset kävivät toteen leireillä. Vaikka ruokahuolto oli suoraan sanottuna sieltä jostain, niin se ei käynyt missään vaiheessa syyksi jättää leireille osallistumista väliin. Ilmoitin aina ennen leirejä erityisruokavaliostani. Se kirjattiin ylös, mutta mihin tiedot päätyivät? Eivät ainakaan niille ketkä vastasivat ruuasta. Tai sitten niitä ei noteerattu.

Alokaskaudella ruuat tuotiin kuorma-autoilla päniköissä ja ne olivat ymmärtääkseni muonituskeskuksen keittäjien tekemiä. Heti ekalla leirillä kysyin että miten tämä homma toimii osaltani. Vastaus oli: "joo elikkä autoissa tuodaan ruoka, ja jos se ei sovi sulle niin siellä on oma termari sinua varten laitettu. Jos termaria ei tule niin muiden ruoka sopii sinulle, ja voit sitä syödä."

Ööh? Pomminvarma systeemi, metsässä parikymmentä eri porukkaa. Entä jos oma termarini meneekin jollekin muulle porukalle tai unohtuu kokonaan laittaa autoon, saati sitten valmistaa. Ekana leiripäivänä olikin heti jotain tonnikalamakaronipastaa, eikä minulle mitään omaa termaria.

-Herra luutantti, onkohan erikoisruokavalioni jäänyt saapumatta?
-Tuliko auton mukana mitään?
-Ei tullut.
-Sitten ruoka sopii sinulle.
-Ei muuten sovi, siinä on makaronia.
-No voi prkl**!

Sama toistui usein. Kantahenkilökuntaan kuuluvat sitten soittivat lähes joka toinen kerta että mihin on taas ****sen ruoka jäänyt. Yleensä omaa ruokaani alettiin siinä vaiheessa vasta tehdä ja se tuotiin minulle pakettiautolla parin tunnin päästä. Kantahenkilökuntaan kuuluvatkin alkoivat hommaan kyllästyä ja kirosivat ruokahuoltoaan kun joutuivat jatkuvasti soittelemaan ruokani perään. Alkoi niitäkin jo ketuttamaan. Kun erillistä termaria ei saapunut, ruokani gluteenittomuus oli täysin itseni vastuulla. Tein usein pintapuolisen arvion ruuasta että, uskaltaako sitä syödä. Pahimmillaan jäi muutaman kerran leirillä väliin saman päivän aikana sekä aamu- ja iltapala. Tarpeeksi kun asiasta raivosin niin ruokaa saatiin kyllä seuraavaksi kerraksi. Opin myös, että kun sitä ruokaa sai niin oli syytä syödä myös vähän reilummin.

Oma lukunsa oli viimeisen koulutuskauden leirit, joissa harjoiteltiin joukkona toimimista. Toiset varusmiehet, kenestä tehtii sotilaskeittäjiä tekivät ruokamme ja siis minunkin ruokani. Pitää myöntää ettei herätä suurta luottamusta kun keittiöalan ammattilaisillekin keliakian huomioon ottaminen on vaikeaa. Taas ruoat unohtuivat ja niitä tuotiin jälkeenpäin pakettiautoilla. Sotilaskeittäjille soiteltiin vihaisia puheluja. Onneksi omasta tuvasta löytyi muutama sotilaskeittäjä, jotka yrittivät muistaa varmistaa että saan ruokaa, silloin ainakin kun he tekivät meidän porukan ruuat.

Se hyöty siitä B-miehenä olemisesta oli että meillä oli sentään melko vähän leirejä ja pääsin helposti hommaan josta selvisin puolella vuodella. Ja pääsin siis pois nopeasti koko paikasta. Ne kenellä tuo on edessä niin muistakaa olla vielä normaaliakin epäluuloisempia ruokaanne kohtaan. Lisäksi muistakaa nostaa meteli kun jäätte ilman ruokaa. Usein alkoi tapahtua kun sanoin että minun tuskin tarvitsee täällä metsässä ilman ruokaa juosta muiden perässä. Jos kerran ei sitä ruokaa pystytä toimittamaan niin ei tämä taida olla minun paikkani ollenkaan.

Olipas vuodatukset!

HELLboun 11 messages – 04/22/2009 7:54 PM

Tuli käytyä armeija vekarajärvelle 3.v sitten ja omat kokemukset on aika pitkälle samoja mitä "hokke" tuossa jo kirjottelikin. Palvelin koko armeija ajan A miehenä ja normaalisit mentiin muiden seassa.

Kokemukset muonitus keskuksesta on positiivisiä, yleensä ruoka oli valmiina ja leivät tarjolla mutta tottakai oli myös päiviä kun ruokaa joutui kyselemään ja etsimään. Leireillä homma oli samaa kuin hokke kirjottelikin eli termarissa piti ruoka tulla joskus tuli joskus ei, ja taas kyseltiin ja selviteltiin mistä sitä ruokaa nyt sais.

Kerran sattui että oltiin leirillä ja iltapala saapuu mutta arvaattehan että ei gluteenitonta. Siinä sitten taas kyselemään että mistähän sais mahdollisesti jotain gluteenitonta syötävää, kokelas selvitti ja kyseli tunnin verran asiaa ja totesi että ei saa metsään millään gluteenitonta ruokaa. Meni hetki ja kapteeni tuli huutelemaan että kellä sitä ruokaa täällä ei ollut. Kävelin siinä sitte kapteenin luokse ja herra totesi että "nyt tehdään niin että lähdet mun kyydissä tonne keskustaan ja käydään siellä syömässä" no tiedättehän että kapteeni on aika korkeaarvonen herra ja siinä pitäs sitte lähteä kaupungille syömään hmm... ja muutenkin alkoi jo kokoasia hävettämään. No päädyin kuitenkin sitte kyytiin ja keskustan grilliltä haettiin kebabbia ja tämä kapteeni maksoi ruuan omasta pussistaan.
Grilliltä lähdettäessä kertoi että alikessut on tuossa keskustassa saunomassa, Menet sinne syömään sekä saunaan ja menet niitten kanssa takas leirille.

Kyllä muuten kelpasi mennä takas metsään kun oli kebabit syöty ja käyty lämpimässä saunassa muut alokkaat oli mettässä 25 pakkasessa ni minä kävin kebabilla ja saunassa kapteenin kanssa

3kk tuli armeijassa vietettyä piti olla (6kk). Lähdin hakemaan lääkäriltä perusrasvaa ja olikin sitte erilääkäri kuin alokas aikana, kysyn voidetta ja tämän aikansa konetta näpräiltyään kertoo "eihän sun pitäs täällä ees olla ihokelia/atooppinen ihottuma" ja kysyi että haluanko C paperit (vapautus) vai palvella loppuajan B miehenä. no en 2 kertaa miettiny mitä teen.

Että riippu varmasti paikasta missä on armeijassa minkälaista siellä on keliaakikkona olla. Leirejä en kuitenkaan suosittelisi keliaakikoille. Ja ottakaa nyt näistä lääkäreistä selvää toiset sanoo että pitää palvella A miehenä ja toinen päästää kotiin tuosta vaan...

jori-o 84 messages – 04/23/2009 7:32 PM

Vekarajärvellä ei pitäisi olla ongelmaa keliakian suhteen. Siellä yksi keittäjistä sairastaa itse keliakiaa. On meinaan ollut liiton matkoilla mukana.
Saattaa tosin olla jo pois työelämästä, mutta en oikein usko sitä.

jori

Ad

Jezu  Admin – 04/25/2009 9:29 PM

Keliaakikko vm. -07 / Celiac since -07

ollos 6 messages – 04/27/2009 11:38 PM

Itse parolassa painelin menemään 1/08 lämärinä. Mosakaudella muonitus toimi suht ok. Sen jälkeen sitten se olikin tuollasta touhua kun edellämainituilla, että pientä jonssonia otsassa vaan. Leiriaamuja tuli kyllä enemmän kuin tarpeeksi, ja pistetään tähän vielä paras vastaantullut kömmähdys: viisaat spadet tekivät mitälie makaroni makkara keittoa ruuaksi, olivat sitten viisaina ottaneet minun annoksestani makaronit pois (käsin tai millä lie ) ja laittaneet termariin, huomasin että eivät olleetkaan löytäneet ottaa kaikkia makarooneja pois. Että kyllä otti hattuun kun tuo selvisi.. Muutaman kerran sitten kävi niin että "oho sinulle ei olekkaan eväitä, no syö juustoa ja jogurttia". Omat eväät kyllä oli joka leirillä mukana, ja niitä oli sen verran että olis pärjänny ilman pöperöitäkin ja niihin turvauduinkin kun vähänkin epäilytti.
Mutta annan kyllä vinkkejä mieluusti niille, jotka sinne menoa suunittelevat että miten siellä pärjää. Kokemuksena ruuan suhteen jäi vähän ikävä maku koko paikasta, kassulla homma toimi kyllä hyvin mutta metsässä ala-arvoista.

sipetti 9 messages – 10/17/2012 5:49 PM

Mites, tekeeks spadet vieläkin muonat leirillä? Oliko teillä leirillä käytössä gluteeniton taistelumuonapakkaus?

http://www.sissimuona.fi/puolustusvoimien-tstmuona-kokopaivapakkaus-k6lgslton-p-863.html

donna 57 messages – 10/18/2012 7:45 PM

Voi taivas sentään miten huonoa on armeijan ruokapalvelu keliaakikolle. Olkoonkin vain "B" luokan palvelusmies.
Keliakia kun on autoimmuunisairaus, ei pidä olla mitään ihmettelyä tai jossittelua gluteenittomuuden suhteen armeijassakaan.

Näin aluksi ainakin Keliakialiiton pitäisi puuttua heti tilanteeseen jos gluteenitonta ruokaa ei ole tarjolla.

Varsinkin tuollainen vähättely ottaa päähän.

Kun poikani (keliaakikko) tulee armeijaikään niin jos asiat eivät ole armeijassa siihen mennessä muuttuneet ruokavalion suhteen niin voivat odottaa että tämä allekirjoittanut mamma laittaa asiat kuntoon!!

Isukki79 3 messages – 10/19/2012 1:13 PM

Nyt täytyy kyllä vastata näin 1/08 parolassa palvelleena spadena. Mulla oli joka kerta leirillä mukana 3-5 trangiaa jolla valmistimme erikoisruokavalio ruuat.
Suurimmat ongelmat erityisruokavaliosta aiheutuivat eri komppanioiden vääpeleiden kanssa, joka kerta ennen leiriä olin pyytänyt listan erikoisruokavalioista. Välillä sitä listaa ei tullut ja ruokajonossa sitten ilmeenee, että joku herneetön on joukossa. Yritä siinä nyt sitten äkkiää jotain keksiä. Seuraavalle kerralle sen kyllä tiesi sitten valmistaa. Kysyin vääpeliltä, että miksi ei sanonut erikoisruokavaliosta, niin vastaukseksi sain, ei muistanut kysyä. En kyllä muista ketään gluteenitonta palvelleeni, joten valitan jos joku huono spade on osunut kohdalle. 1/08 ryhmässä oli myös niitä, jotka eivät olleet ammattilaisia. Nykyään ilmeisesti on niin, että kaikki spdet ovat käynneet ravintola-alan koulutuksen.

Ad

Isukki79 3 messages – 10/19/2012 1:15 PM

Isukki79 kirjoitti:
Nyt täytyy kyllä vastata näin 1/08 parolassa palvelleena spadena. Mulla oli joka kerta leirillä mukana 3-5 trangiaa jolla valmistimme erikoisruokavalio ruuat.
Suurimmat ongelmat erityisruokavaliosta aiheutuivat eri komppanioiden vääpeleiden kanssa, joka kerta ennen leiriä olin pyytänyt listan erikoisruokavalioista. Välillä sitä listaa ei tullut ja ruokajonossa sitten ilmeenee, että joku herneetön on joukossa. Yritä siinä nyt sitten äkkiää jotain keksiä. Seuraavalle kerralle sen kyllä tiesi sitten valmistaa. Kysyin vääpeliltä, että miksi ei sanonut erikoisruokavaliosta, niin vastaukseksi sain, ei muistanut kysyä. En kyllä muista ketään gluteenitonta palvelleeni, joten valitan jos joku huono spade on osunut kohdalle. 1/08 ryhmässä oli myös niitä, jotka eivät olleet ammattilaisia. Nykyään ilmeisesti on niin, että kaikki spdet ovat käynneet ravintola-alan koulutuksen.

Susa 61 messages – 10/19/2012 7:04 PM

Niin, toisaalta hyvässä maineessa olevissa ravintoloissa ja työpaikkaravintoloissakin myyvät gluteenittomana annoksia, jotka eivät sitten kuitenkaan pöytään saapuessa enää olekaan gluteenittomia. Valitettavasti. Ja ravintola-alan koulutuksen on kaiketi näissäkin suurin osa henkilökunnasta saanut...

Tallulah 476 messages – 10/22/2012 11:36 AM

Milloin tuo on muuttunut niin että keliaakikot edes otetaan armeijaan? Olen ollut koko ajan siinä uskossa että keliaakikko saa automaattisen vapautuksen edelleenkin!

sipetti 9 messages – 10/22/2012 1:16 PM

Tallulah kirjoitti:
Milloin tuo on muuttunut niin että keliaakikot edes otetaan armeijaan? Olen ollut koko ajan siinä uskossa että keliaakikko saa automaattisen vapautuksen edelleenkin!

petuhappo 4 messages – 01/06/2015 12:11 PM

Ad

alisa 1 message – 02/20/2015 5:05 PM

Keitän erityisruokavalioita armeijassa. Olen siis kansankielellä muken työntekijä. Ruokia tekee moni muukin työntekijä isossa paikassa on paljon työntekijöitä. Suurin haaste meille työntekijöille on tiedon kulkemattomuus. Emme yksinkertaisesti tiedä, alokasaika on kaaottista, allergia listoja ei ole ja vielä viikojen jälkeen joudutaan jonnekin yksiköihin soittelemaan listoista. Toinen ongelma on listojen puuttelliset tiedot koskien ruokavaliota tai joukkuetta. Emme tiedä onko joku maastossa, leirillä vai jossain muualla jos tieto ei meille tule. Joukkuiden tai yksiköiden vaihdot ja erilaiset kurssit ovat meillä ainakin välillä ongelma kohta. Mekin olemme ihmisiä ja unohduksia voi sattua, kuten tapauksia jolloin erityisruokavalio on hävinnyt kuljetuksen aikana. Työntekijä ei voi tehdä asialla enää mitään sen jälkeen kun ruoka lähtee matkaan. Työntekijä tällaisessa paikassa on vain yksi palanen eikä voida vaikuttaa kaikkeen. Lyhyesti me tehdään ruoka listojen ja ohjeiden mukaan, ruoka laitetaan sinne minne on ilmoittettu. Leirioloissa ei ole aina työntekijää vaan homma on varusmiesten käsissä. Itse teen töissä kaiken voitavani haluan palvella keliaakikkoa ja allergista. Kyselen mahdollisuuksien mukaan keliaakikolta tai moniallergiselta miten on mennyt ja onko jotain palautetta. Välillä tympii ja surettaa jos joku jää ilman ruokaa vaikka tiedän ettei se ole minun syy. En tiedä miten missäkin varuskunnassa toimitaan ja millainen tietämys missäkin on mutta mikäli on ongelmia, helpommin homma korjaantuu kun siitä sanoo suoraa työntekijälle ruokalassa ellei yksikössä maininta auta.

petuhappo 4 messages – 05/02/2016 5:53 PM