Ensitunne

Jezu  Admin – 03/15/2009 1:49 PM

Millaiset teidän aivan ensifiilikset oli, kun saitte kuulla sairastavanne keliakiaa?

Oma tunne oli, että tämä ei voi olla totta. Ei käynyt mielessäkään, että syynä voisi olla keliakia. Kun olin jo vuosia tuntenut keliaakikon ja tiesin mitä rajoituksia keliakiassa on, ajattelin tosiaan, että tämä ei voi osua omalle kohdalle... mutta niinhän ihmiset taitavat ajatella kaikista ikävistä asioista

Keliaakikko vm. -07 / Celiac since -07

Sussu 97 messages – 03/15/2009 2:24 PM

Tunnen olevani aika onnekkaassa asemassa siinä mielessä että minulla on ollut keliakia syntymästäni asti, todettiin 8kk:n ikäisenä vuonna -70. Jotenka sitä on "kasvanut syömään oikein". Joskushan se masenti lapsena kun ei kaikkea saanut syödä mitä mieli teki.Koulussa toiset kiinnittivät huomiota kun oli eri ruokaa jne, siihen aikaan tuntui ettei kellään muulla ollut keliakiaa. Mutta kaikki kyllä valistuivat kun informoin reippaasti asiasta. Nyt taitaa olla niin että harvemmassa on ne ihmiset jotka eivät tiedä mikä keliakia on. Luulisin. Täytyy myös sanoa se että tänä päivänähän tuotevalikoima on älyttömän kattava. Leipääkin saa valmiina jne. 1970-luvulla tilanne oli vähän toinen...vaan oikein hyvin on sopivaa ruokaa aina suuhun löytynyt.Oma asenteeni koko imeytymishäiriötä kohtaan on se että väkisinkin joutuu syömään terveellisesti ja katsomaan mitä suuhunsa laittaa, joten kaikki turhat pullamössöt jääpi syömättä! Pysyy kuosissa ja hyvässä kunnossa. Monesti olen miettinyt ihmisiä joilla iäkkäänäkin on todettu keliakia. On varmasti vaikea alkaa yht`äkkiä miettimään kaikki alusta mitä voit syödä. Mutta kun alkuvaikeuksista selviää niin kyllä se siitä iloksi muuttuu. Terveyden eteenhän sitä on valmis puurtamaan vaikka miten. Kaikille tsemppiä!! Mahtava että on olemassa tällaiset sivut!!!

Ad

Kari 364 messages – 03/15/2009 5:46 PM

Minä koin tavallaan hyvänä asiana, että löytyi. Aiemmin monesti kovasti hämäsi ja häiritsi, että miksi hemoglobiini sitkeästi pysyy alhaalla.. mm. esti verenluovutuksen. Sitten kun luutiheysmittaus paljasti osteoporoosin, tuntui oikeastaan hyvältä kun tietää, mitä juttua pitää alata lääkitä hallintaan. Keliakiaoireita ei ole (kuten ilmaissut moneen otteeseen) ja sikäli asia ei häiritse. Paino kyllä noussut uuden lääkityksen ja dieetin aikana, noin puolen vuoden aikana. Ei kylläkään ole mitään aikeita alata sekoilla osteoporoosin kustannuksella. Liikuntaankin alannut laittaa uudella lailla paukkuja

Olin tänään läheisen ala-asteen siis koulu tapahtumassa. Thaimaalainen rouva tarjoili riisikääröja, vihannesta ja jauhelihaa, kaikki gluteenitonta. Oli hyvä lounas.

sattara 9 messages – 03/15/2009 9:55 PM

Olin ehtinyt ennen diagnoosia jo ottaa keliakiasta selvää lukemalla kaiken aiheesta löytyvän kirjastosta, joten shokkia ei missään vaiheessa tullut. Mies oli enemmänkin huolissaan puolestani: nyt et voi enää juoda oluttakaan. No sekin asia on kyllä korjautunut. Sääli niitä, joiden ensitiedot jäävät ravitsemusterapeutin varaan, minä ainakaan en saanut mitään uutta tietoa sieltä.

Suviih  629 messages – 03/16/2009 9:21 AM

Gluteenittomia leivontaohjeita: http://www.gluteenitontaleivontaa.fi
Blogin Facebook-sivut:
https://www.facebook.com/gluteenitontaleivontaa

keliaakikko97 107 messages – 03/16/2009 9:34 AM

Minä olin vain 5 vuotta, kun sain diaknoosini. No, kyllä se 5 vuotiaana itketti, jälkeenpäin aika huvittavasta syystä.
Kun olin ollut ennen diaknoosiani kokeillut ym. vähälaktoosista ruokavaliota ja gluteenitonta ruokavaliota, jotta vatsakivut kaikkoaisivat. Siten tajusin, että en enää koskaan voi syödä sitä, mikä oli pannassa gluteenitoman ruokavalionkin aikana. Mutta kaikkein huvittavinta, jäin kaipaamaan kahta eri KARKKIlajikettta aluksi itkien! Että olin outo kertakaikkiaan... Eli lyhyesti sanottuna: ensitunne oli itku!

Elämässä ei ole pakko kun kuolla!... ja noudatta gluteenitonta ruokavaliota.

higga 209 messages – 03/16/2009 9:07 PM

Meidän pikkukeliaakikko ei varmaan ole vielä edes tajunnut olevansa erilainen. Toisaalta joskus oon ajatellut hänen olevan onnellisessa asemassa kun ei muista miltä vehnä tai ruis maistuu, joten kun tottuu vauvasta asti gluteenittomiin, tulee niistä niitä normaaleja makuja. Äitinä ensitunne oli kyllä hurja, tarkoittihan keliakia elinikäistä dieettiä. TOisaalta olin kyllä hirveän helpottunut, että oireille saatiin nimi ja lapsi voimaan paremmin!

Ad

Pulla 267 messages – 03/16/2009 10:43 PM

milla 412 messages – 03/17/2009 5:29 AM

Ei kovinkaan suuria tunteita herättänyt, helpotti kun sai oireille nimen. Yksi silloinen hyvä työkaveri oli myös keliaakikko, joten olin kuullut siitä aika paljon
Pullaa, pastaa yms en käyttänyt silloinkaan. En pidä makeista leivonnaisista, joten se puoli ei ole muuttunut
Tuoretta ruisleipää kaipaan eniten. Onneksi kaurapuuro sopii masulle, ilman sitä en kestäis.
Mutta tattari- sekä hirssipuuroa ei varmaan ilman keliakiaa olisi koskaan tullut maistettuakaan :P NAm.

Reetta  719 messages – 03/17/2009 9:20 PM

Kyllähän tuo tieto oli melkoinen tyrmistys. Liki 30 vuotta sitten kun gluteenittomia tuotteita ei juurikaan ollut. Jauhoja oli tasan yksi vaihtoehto (Juvel?), josta tuli niin kamalan makuinen leipä, että syömättä jäi. Muu jauhovalikoima maissi-, peruna- ja soijajauhot. Valmiita tuotteita ei muita kuin riisikakut. Kaurakin oli tuolloin kiellettyjen listalla. Lääkäriltä sain pari monistetta, joissa oli jotain gluteenittomia ohjeita. Onneksi olen ollut perunan ystävä, enkä sairasta laktoosi-intorelanssia. Tattariuunipuurosta on tullut lempparipuuro. Ruisleivän perään en ole itkenyt, mutta karjalanpiirakoista luopuminen on tehnyt tiukkaa, koska ne oli niitä leipomisia, joita useimmmin olen harrastanut. Mutta joku kerta vielä kokeilen leipoa niitä itse - kun oikein piirakkahimo iskee.
Ravitsemusterapeutteja ei tuolloin liene ollut ja Keliakialiittokin taisi taapertaa lapsenkengissä.
Tämän ajan keliaakikoilla on varmasti paljon helpompaa ainakin tiedon ja tuotteiden saamisesa. Tietoa löytyy netistä pilvin pimein ja ruokaohjeita sekä keittokirjoista että nettisivuilta.

Pulla 267 messages – 03/17/2009 11:27 PM

Elina 6 messages – 03/24/2009 1:43 PM

Sain oman diagnoosini tammikuussa 2009 ja ensireaktio oli täydellinen sokki!! Olin ehtinyt kuvitella mielessäni vaikka mitä sairauksia, eikä keliakia todellakaan ollut niiden joukossa. Taisin jopa itkeä puhelimessa, kun terkkari ilmoitti asiasta. Ensimmäisenä mieleeni tuli kaikki ne ruuat ja herkut, joita en voisi syödä enää koskaan. Kipaisin heti kauppaan ostamaan ison kasan lakritsia, keksejä, suklaata, leipää ja mämmiä ja hyvästelin kaikki tuotteet yksitellen.

Pari päivää diagnoosin jälkeen tapasin ravitsemusterapeutin ja siitä päivästä lähtien aloin noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota. Hankin paljon tietoa kirjoista ja netistä ja kiertelin kaupoissa tutkimassa, mistä gluteenittomia tuotteita löytyy. Olen ehkä joutunut luopumaan gluteenista, mutta tilalle olen saanut uuden ja mielenkiintoisen ruokamaailman, joka olisi jäänyt täysin pimentoon ilman keliakiaa. Jännää, miten näinkin lyhyessä ajassa keliakia on jo osa minua! Sopeutuminen on hyvin pitkälti asennekysymys.