Näkymä Lofooteilla
Jos tykkää autolla ajamisesta, kannattaa lähteä käymään Lofooteilla, Norjassa. Itse tein näin heti kesäkauden alkamisen juhlistamiseksi. Välttämättömimmät kamat autoon ja menoksi, edes passia ei välttämättä tarvita - rekisteriote kuitenkin kannattaa ottaa mukaan eikä se uusien autojen kohdalla ole nykyisin itsestäänselvyys. Itse jouduin sen hakemaan lopulta paikalliselta katsastuskonttorilta, koska Trafin sivuston palvelu oli tilapäisesti pois käytöstä. Keliakiasta kertovan kielikäännöksenkin tulostin mukaan varmuuden vuoksi, mutta sille ei lopulta ollut tarvetta. Silti, koskaan ei voi tietää...
Suunnittelimme matkakumppanin kanssa ajoreittiä jonkun tovin ja päädyimme ajamaan Pohjois-Savon (jossa yövyimme tuttavien luona) kautta Ouluun ja sieltä Haaparannan kautta Kiirunaan, jossa yövyimme toisen matkapäivämme jälkeen mukavassa Spis Hotel & Hostels -nimisessä majapaikassa, jonka ravintola yllätti meidät niin iloisesti, että ainoastaan Mikkelerin gluteenittomasta oluesta huomattiin ottaa kuva, mikä mielestäni on ymmärrettävää, kun ajokilometrejä oli takana jo reilusti yli 1000 km. Myös ruoka oli hyvää ja tarjoilijan mukaan lähes kaikki listalla oleva tarjonta voidaan pyynnöstä valmistaa gluteenittomana. Itselleni on kuitenkin tullut tavaksi valita vaihtoehtoja, jotka jo luonnostaan näyttävät olevan gluteenittomia, niin tein nytkin eikä lohiannoksestani ole kuvaa, mutta hyvältä se maistui.
Gluteeniton tanskalainen olut Kiirunassa
Aamiaispöydässä gluteenitonta tarjontaa ei erikseen ollut, mutta pyynnöstä tarjoilija toi gluteenittomia leipiä sekä pyynnöstä voita suoraan pöytääni. Kelpo aamiaisen jälkeen pyörähdimme vielä kaupoilla, jotka muuten varsin yleisesti aukenevat vasta klo 11. Mikäli haluaa nähdä nykyisen Kiirunan, kannattaa suunnata sinne melko pian, sillä kaupungin keskustaa ollaan siirtämässä uuteen paikkaan kaivostoiminnan aiheuttaman sortumisvaaran vuoksi. Käsittääkseni kaupungin paikan siirtäminen on aika harvinaista, mutta tässä tapauksessa kuitenkin varsin perusteltua.
Seuraava majapaikkamme sijaitsi Svoelvaerissa, Lofooteilla Norjassa. Matkaa sinne tuli Kiirunasta vajaa 400 kilometriä ja googlen arvio matka-ajasta oli runsaat 5 tuntia, jota varsin massiiviset tietyöt tosin vielä pidensivät. Sekin on hyvä mainita, että niin Ruotsissa kuin Norjassakaan ei ole kattavaa "ABC-ketjua". Kahvia kannattaa varata termariin, mikäli kahvihammasta kolottaa helposti. Ja täyttää tankki Suomen puolella ennen rajan ylitystä. Ruotsin napapiirin kohdalla sijainneen pienen kahvila-ravintolan kohdalla pidimme kahvitauon, ja vain kahvitauon. Ruotsinkielisessä opasteessa kerrottiin, että ilmainen wc:n käyttö on sallittu ainoastaan ruokailijoille. Asia vielä varmistui siten, että ostaessamme vain kupilliset kahvia, lukkiutui yksi paikan työntekijöistä vessaan ja ainakaan tuon 15 minuutin pysähdyksemme aikana hän ei sieltä poistunut ja wc:n ovi pysyi tiukasti lukittuna. Olimme paikan ainoat asiakkaat ja mekin päätimme jatkaa matkaa varsin nopeasti.
Maisemat muuttuivat selvästi mielenkiintoisemmaksi heti Norjan puolella. Omien eväiden varassa matkaa oli helppo taittaa. Yhden tauon pidimme Bjerkvik-nimisessä paikassa, josta löytyi tien vierestä siisti huoltoasema ja myös pieni kauppa, josta mukaan lähti laatikko gluteenitonta mysliä. Mikään halpa maa Norja, eikä Lofootitkaan ole, ja esimerkiksi ravintoloissa syöminen ( ja juominen) on selvästi kalliimpaa kuin Suomessa. Svoelvaerissa kuitenkin lepäisimme matkapäivän jälkeen ja suuntasimme hyvämaineiseen ravintolaan nimeltä Anker Brugge. Ostamani gluteeniton 0.33l Damm Daura-olut maksoi n.10e ja vähintäänkin triplasi auton kylmälaukussa olleiden Laitilan Kukkojen arvon kertaheitolla. Listan gluteeniton pitsavalikoima yllätti positiivisesti, ja myös laatu - yksi parhaista gluteenittomista pitsapohjista tähän mennessä.
Aamiaisen nautimme omatoimisesti ja puolilta päivin olimme jo varsin valmiita syömään lounasta. Varmaan Glu:n sivustolla joku suitsutti norjalaisen huoltoasemaketjun Circkle K:n gluteenittomia kalahampurilaisia. Ja löytyihän sieltä Lofoten Fish Burger, Lofoottien kalahampurilainen, joka ketjun sivuston mukaan on valmistettu tuoreesta ( mutta tietysti pakastetusta!), juuri leikatusta turska- ja koljafileestä. Ja tähän todella löytyi myös gluteeniton sämpylä - eli siinä oli päivän lounas! Circkle K on varsin suuri huoltoasemaketju, mutta luulenpa, että tuota mainitsemaani nimikkoburgeria on kuitenkin saatavilla vain Lofooteilla - mutta jos, niin onneksi ainakin siellä!
Matkalla kohti Lofoottien eteläistä kärkeä kävivät tiet yhä kapeammiksi, sillat yhä korkeammiksi ja tunnelit yhä pidemmiksi - siltä ainakin kuljettajasta tuntui. Teiden kapeutuminen aiheutti nopeuksien hidastumista, mikä ei tuntunut kuitenkaan koskevan paikallisia eikä varsinkaan rekkoja tai linja-autoja. Kun tähän lisätään loppukesää kohti koko ajan lisääntyvä turistien ja matkailuautojen määrä, voi vain kuvitella millainen liikenteellinen villi länsi on kyseessä, enkä vielä maininnut samoja kapeita reittejä käyttäviä moottoripyöräilijöitä ja retkipyöräilijöitä, sauvakävelijöitä jne.
Anker Brykken gluteeniton pitsa
Lofoottien gluteeniton kalaburgeri
Asetuimme muutamaksi päiväksi pieneen ja idylliseen Reinen kylään, josta olimme varanneet huoneiston hieman pidemmäksi aikaa. Tätä vaihetta varten olimme varanneet ruokatarvikkeita, niin että kävimme vain kerran kokeilemassa paikallista ravintolaa, muuten kokkailimme kotioloissa ja huoneistossa oli siihen hyvin soveltuva keittiö. Tuo paikallinen ravintola, josta varasimme illaksi pöydän, oli Gammelbua Restaurant. Tarjolla oli mm. lihaa ja kalaa, mutta päädyimme kokeilemaan kalavaihtoehtoja. Norjalaiseen tapaan ruokalistassa oli allergeenit merkitty numerokoodein, joten gluteenittomat vaihtoehdot oli helppo listalta löytää. Koska Lofooteilla kuivattua turskaa on vielä tähän aikaan vuodesta lähes kaikkialla, en voinut vastustaa kiusausta kokeilla sen ravintolaversiota, koska sellainen oli gluteenittomana tarjolla. Jätimme alkuruuat väliin, joten pääruokaa saimme odotella melkoisen tovin - ja kannattihan tuo odottelu, sillä tilaamani annos oli kyllä varsin maukas. Jossain matkan varrella törmäsin tietoon, että kuivattua turskaa pitää liottaa 10 päivää, jotta se on ruuanlaittoon käypää. Veikkaan, että tuota annokseni kalaa oli kuitenkin liotettu vain seitsemän tai kahdeksan päivää, siitä pienet miinukset siis. Samalla ravintolakäynnillä tuli jälleen todennettua norjalainen hintataso. Kahden hengen pääruuat ja sen kanssa yhdet lasilliset viiniä maksoivat yhteensä lähes 100e. Siinä hyvä syy ottaa myös omia eväitä mukaan matkalle!
Turskaa kuivumassa
Ravintola-annos, joka on valmistettu kuivatusta turskasta
Reine osoittautui mukavaksi ja käteväksi majoittumispaikaksi, josta oli helppo tehdä päiväretkiä. Pidimme "vuoripäivän", jolloin kävimme kiipeilemässä vuoristopolkuja pitkin sekä "vesipäivän", joilloin kävimme merillä aivan majapaikkamme vierestä lähtevällä laivalla. Patikointi oli ilmaista, mutta seilaaminen paljon kalliimpaa kuin vaikkapa Tallinnassa käynti laivalla Helsingistä. No, maisemat olivat kyllä tuon hinnan väärti. Vierailimme myös aivan Lofoottien päässä sijaitsevassa Å-nimisessä kylässä. Sieltä löytyi hieno paikallismuseo, jossa pääsimme perehtymään mm. kalanmaksaöljyn monipuoliseen käyttöhistoriaan. Vanha perinteinen leipomo-kahvilakin sieltä löytyi. Siellä leivotut pullat näyttivät kyllä hyviltä, mutta katsoin viisaammaksi tyytyä pelkkään kahviin ja omiin eväspatukoihin.
Kolme yötä meni nopeasti ja paluupäivän aluksi poikkesimme noin 20 km paluureitiltä ja käväisimme Henningsvaer- nimisessä pikkukaupungissa. Pistäydyimme Klatrekafe-nimisessä ravintolassa lounaalla - listalta löytyi ensimmäisenä kalakeitto (a 160 nKr), jonka nautimme raikkaassa meri-ilmassa ulkoterassilla. Kannattaa olla ajoissa liikkeellä, sillä noin tuntia myöhemmin paikka oli jo täysin turistien kansoittama. Erikoinen nähtävyys muuten oli, jos jalkapallo kiinnostaa, jalkapallokenttä, joka oli rakennettu kapeaan, meren ympäröimään niemennokkaan.
Saimme Henningsvaerissä hyvinkin pari kolme tuntia kulumaan ja enemmänkin olisi mennyt, mutta edessä oli kuitenkin vajaan neljän tunnin ajo Narvikiin. Matkalla pysähdyimme uudelleen Svoelvärissä Rema 1000-nimisessä supermarketissa, joka on hyvin siisti, sopivan suuri ja kätevästi matkan varrella. Norjalaisen vuohenjuuston lisäksi siellä tietysti myytiin norjalaista gluteenitonta olutta - hinnasta huolimatta mukaan lähti sixpack Ringens Lite- olutta.
Varsin myöhään illalla saavuimme Narvikiin, hotelliin kirjautumisen jälkeen kävimme vielä kalahallin "fiskehallet" ravintolan ovella, mutta harmittavasti keittiö oli siellä juuri sulkeutumassa. Tyydyimme siis hotellin ravintolan illalliseen ja suuntasimme sen jälkeen ylempiin kerroksiin, 16. kerroksen kattobaariin, josta avautui koko Narvikin kaupunki. Sopiva juomakin löytyi - samainen Ringnesin Lite olut, jota ostin Svoelväeristä ja josta panimon omat nettisivut kertoivat, että tuotetta on kehitetty yhteistyössä Norjan keliakialiiton kanssa (Norwegian Celiac Disease Foundation (NCF)). Maku ei tosin läheskään pärjää vaikkapa Laitilan Kukoille.
Paluumatka Narvikista Ouluun kesti koko päivän eikä taukoja juuri pidetty kuin vasta Suomessa. Kiirunassa tosin pysähdyimme nopealla kahvitauolla Spis:n sisarkahvilassa. Sieltä löytyi kahvin kera gluteeniton suklaapallo - ja kaikkiin vitriinin tuotteisiin oli merkitty allergeenit - olivat tosin kaikki samalla hyllyllä vierekkäin, joten valitsin omani "puhtaasta" nurkkauksesta.
Lähtöä Narvikista helpotti Scandicin aamiainen, runsas ja monipuolinen. Gluteenittomille tuotteille oli oma pieni nurkkaus, jonka yhteydessä myös vegaaninen tarjonta. Leipää varten oli oma paahdin, mutta voin puhtautta piti kyllä tähystää tarkasti juuri tuon vegaanitarjonnan vuoksi. Ylipäätään allergeenit oli kuitenkin varsin kattavasti merkitty, joten aamiainen oli kokonaisuutena mukava kokemus ja sitä voi kyllä suositella. Skandic-ketjuhan on Suomessa kunnostautunut gluteenittoman tarjonnan osalta.
Kävimme jo illalla hotellin ravintolassa illallisella ja hotellin ravintolan tarjoilija kertoi, että pyynnöstä kaikki ravintolan à la carte-annokset voidaan valmistaa gluteenittomana. Nyt tarjolla oli paistettua lohta ja päädyin siihen, koska keittiön sulkemisaika oli jo lähellä. Annoksessa ei ollut valittamista.
Suomeen päästyämme ehkä eniten yllätti jäljelle jääneiden eväsleipien määrä, mikä selvästi tuli taas kerran ylimitoitettua. Niin ja löytyihän paluumatkalla vielä Iisalmesta (jonka kautta koukkasimme) Cafe Nata, jonka vitriinissä oli tarjolla niin suolaisia kuin makeitakin gluteenittomia piiraita ja torttuja. Eniten kuitenkin yllätti georgialainen hatsapuri, ei toki gluteeniton, mutta varsin aidon näköinen kuitenkin. Kuopiossa ystävien luona vietetyn yön jälkeen poikkesimme vielä kotimatkalla Neste Länkipohjalla kahvilla. Siellä nautitun gluteenittoman, täytetyn rieskan voimin jaksoi hyvin matkata kotiin saakka.
Näkymä Reinestä
No comments yet. Share your valuable opinion and comment!
You must be logged in to post a comment. If you do not have a user account, please register. It's fast and free! If you have already registered, please log in at the top right menu.
Notice that anyone can add any kind of content into service. Also all advertised products are not gluten-free. Administrator is not responsible and you take full responsibility what you eat. If you notice vandalism or contents that include gluten, please notify the admistrator.