Niinpä, lähdimme heinäkuussa 2018 autoilemaan Baltiaan. Ennakoin haastavia tilanteita ja ostin varmaan 30e:llä evästä, sillä autossahan kulkisivat helposti mukana näkkileivät, pikapuurot, välipalapatukat jne. Ja olin kyllä tulostanut mukaan kielikäännöskortitkin kaiken varalta.
Eckerön aamiaisella saa nykyisin myös gluteenittomia karjalanpiirakoita ja lettuja, joten varsin kylläisinä suuntasimme aamulaivalta kohti Tartoa. Auto laivassa-bonuksena kyytiin lähti laivamarketista löytynyt lava Pure Lapin Kultaa, sekin gluteenitonta ja muuten huomattavasti paremman makuista kuin tavallinen Lappis. Sinänsä lohdullista, vaikka en yleensä takakonttioluita harrasta, mutta Baltiassa gluteenittoman oluen etsiminen kaupoista ja ravintoloista on kuin neulaa heinäsuovasta etsisi. Valitettavasti, sillä vaikkapa Latviassa tehdään todella maukkaita oluita.
Ruokailuista laitoin etukäteen postia kolmeen majoituspaikkaamme. Ensimmäinen, hostel, ei luvannut gluteenitonta aamiaista, vaan postitti takaisin, että voin halutessani poistaa aamiaisen varauksestani. Itse aamiaisella oli sitten tarjolla riisikeksejä, joihin päätin olla koskematta - omien näkkäreiden ja pikapuuron turvin sain kuitenkin kyhätyksi talon antimista kelpo aamupalan, jonka turvin jaksoi pitkälle iltapäivään.
Gluteeniton olut Tartossa
Tulopäivän illallinen Tartossa meni varsin myöhäiseksi. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä pitkän istumisen ja vielä pitemmän omatoimisen ja hikoiluttavan kävelykierroksen jälkeen pistäydyimme ravintola Pussirohukelderissä virkistäytymässä. Olin varautunut lasilliseen kylmää juomaa, mutta en kuitenkaan olueeseen. Se hetki, kun näet ravintolan hyllyssä tutun, gluteenittoman tuotemerkin! Lasillinen Moisakeldrin Hamburgi Lageria ja olin valmis menettämään sydämeni, no, jos en Virolle niin olle ainakin.
Päädyimme sitten istumaan illalliselle Aparaat-ravintolan ulkoterassille - gluteenittomuus tiedettiin ja tarjoilijan kanssa kommunikointi varmisti sen, että ruokalistaan merkityt gluteenittomat vaihtoehdot tosiaan olivat gluteenittomia. Aparaatin nettisivuilta löytyy ruokalista etukäteen tutkittavaksi. Kannattaa pistäytyä, jos Tartossa käy.
Näkymä Aparaat-ravintolan terassilta Tartossa
Seuraavana päivänä söimme museokierroksen jälkeen lounasta Eesti Rahvamuseetin kuppilassa, jossa lounasbuffeesta löytyi avuliaan tarjoilijan opastuksella varmat gluteenittomat vaihtoehdot, vaikka niitä ruokalistaan ei oltu merkitty. Buffet-ruokailu on keliaakikolle aina haastavaa. Tämä kyseinen pieni lounasbuffet oli kuitenkin hyvin siisti ja edullinenkin (7e). Museoravintolat ovat muutenkin kokemukseni mukaan yleensä hyviä lounaspaikkoja keliaakikolle.
Jatkoimme matkaa kohti Latviaa. Tavoitteenamme oli ehtiä illaksi pieneen Pohjois-Latviassa sijaitsevaan Siguldan kaupunkiin varaamamme samannimiseen hotelliin illalliselle. Matkalla poikkesimme pieneen Cesiksen kaupunkiin, mutta emme jääneet sinne lounastamaan, vaan tyydyimme juomaan pystykahvit linnapuiston kioskilla. Kaupunki oli kyllä viehättävän idyllinen ja matkasuunnitelmaan olisi kannattanut lisätä yksi yöpyminen siellä, mutta ensi kerralla sitten.
Linnarauniot Cesiksen kahvitauolta
Hotelli Siguldan ravintola oli siisti ja ruokalistaan oli allergeenit merkitty omintakeisesti koodaamalla. Jopa gluteeniton leipä tuotiin pöytään. Ainoa ikavä puoli oli äärettömän hidas palvelu - odottelimme pelkästään näitä kryptisiä ruokalistoja lähes puoli tuntia. Ajankohta oli heinäkuun sunnuntai-ilta, jolloin myös paikalliset asukkaat olivat lähteneet ulos syömään. Lisäksi hotelli oli täyteen buukattu. Odottelua lukuunottamatta paikka oli kuitenkin täysin ok.
Ravintola Siguldan ruokalistan allergeenkoodit
Seuraavan päivän aamiaisella samassa paikassa gluteeniton leipäkori oli katettu aamiaispöydässä tavallisten leipien eteen ja kun korissa oli vain riisikeksejä, tilasin keittiöltä uudet leivät suoraan omaan pöytääni. Oma pikapuuropussi oli aamiaisella ihan tarpeen. Ja toisena päivänä tyydyin omiin näkkäreihinkin, niitähän oli mukana reilusti. Niiden voimalla jaksoi tallustaa vanhoissa kulttuurimaisemissa. Parin yön jälkeen jatkoimme matkaa kohti Pärnua. Pidimme pienen tauon Liettuan ja Viron rajalla sijaitsevassa erityisesti suomalaisten suosimassa alkoholituotteisiin erikoistuneessa ostoskeskuksessa. Sen verran ruuhkaista oli kaupankäynti, että päätimme hylätä ostoskärrymme ja kuin onnen kaupalla onnistuimme ohittamaan pitkät kassajonot erään trukkilavan vanassa käsissämme vain neljä pientä pulloa.
Pärnu, kylpyläkäupunki, todisti taas voimaansa. Käväisimme Koot-nimisessä ravintolassa lounaalla, tarjoilija sattui itse olemaan keliaakikko - varsin luottavaisena pienen opastuksen jälkeen söin kanasalaatin sekä Palvova -jälkiruuan, josta olisi pitänyt ottaa valokuva, sen verran upea ilmestys tuo oli. Nyt kuitenkin ruokailu meni kuvaamisen edelle. Palattuamme hotellille rantaan alkoikin sopivasti sataa ja rannalla lojuminen vaihtui päiväuniin hotellihuoneessa.
Iltaruokailun olin suunnitelut Lime Lounge-nimiseen paikkaan syystä, että ravintolan nettisivut mainostavat erityisesti mahdollisuutta gluteenittomiin vaihtoehtoihin. Paikka oli kuitenkin täynnä sinne saapuessamme eikä odottamaan jääminen huvittanut. Sen sijaan suuntasimme Rannahotellin ravintolaan, josta on hyvät merinäköalat. Ravintolan gluteeniton tarjonta oli varsin kattava ja niinpä päätimme juhlistaa lomaa syömällä sekä alku-, pää- että jälkiruuat. Koska ilta oli varsin hiljainen, innostui myös keittiö lähettämään pöytäämme tervehdyksiään pariinkin otteeseen. Muistuttelin alkuvaiheessa iltaa gluteenittomuudesta ja kaikki sujui hyvin, kunnes jälkiruuan kohdalla epäilykseni heräsivät ja tarkistin tarjoilijalta, mistä varsin hienojakoinen granola jälkiruoassani oli valmistettu. Tarjoilija ei ollut asiasta aivan varma, joten hän lähti tarkistamaan asiaa keittiöltä. Ja varmaan olisi mieluummin sinne jäänytkin, sen verran nolona hän mateli sieltä kertomaan, että joukossa oli tavallisia vehnäkeksimuruja...hups!
Mukava ilta sai todella nolon päätöksen. Mutta juuri tästä keliakiassa on kyse - milloinkaan ei voi olla täysin varma. Koska muuta ei ollut tehtävissä, päädyin ehdottamaan, että ravintolan tekemä moka näkyisi alennuksena laskussa ja näin tapahtuikin. Jostain ihmeen syystä vältyin myös vatsanpuruilta eikä muitakaan oireita ilmaantunut.
Seuraavana päivänä Rannahotellin aamiaispöydässä oli tarjolla gluteenitonta leipää, jälleen tosin muiden leipien keskellä, mutta sen verran tiukasti leipäliinaan käärittynä, että kontaminaation riskiä ei näyttänyt olevan. Aamiaispöytä oli muutenkin siisti ja runsas. Käväistyämme rannalla, poikkesimme vielä kahville pieneen Piparmunt-nimiseen ravintolaan. Valitettavasti oli vielä kovin varhainen ajankohta, sillä gluteeniton lounas olisi tuossa paikassa onnistunut ilmeisen hyvin.
Starttasimme kohti Tallinnaa, josta olimme varanneet huoneiston Kalamajan alueelta. Tarkoitus oli nauttia myöhäinen lounas Kivi, Paper, Käärid-ravintolassa Telliskiven alueella. Paikalla selvisi, että ravintolassa oli yksityistilaisuus ja niinpä tilalle piti keksiä uusi paikka. Päätimme kokeilla Lendav Taldrik-nimistä aasialaista ravintolaa, joka osoittautuikin mukavaksi paikaksi myös keliaakikolle. Gluteenittomat vaihtoehdot oli merkitty listaan ja annokset olivat myös runsaita. Illallisen jälkeen poistuimme paikasta ylen kylläisinä, mutta vielä hieman janoisina. Muutaman askeleen päässä oli Puudel-niminen kuppila ( huom. Ei siis Must Puudel), josta löytyi yksi gluteeniton olut, Sori Brewingin Yes Ipa, aivan kelpo olut juuri tuohon tilanteeseen. Olutkuppilaksi paikassa oli nimittäin hämmentävän paljon pöytävarauksia. Vähitellen syykin alkoi selvitä ja baari myös täyttyä - oli alkamassa jalkapallon mm-ottelu Englanti - Kroatia. Ja pitihän tuota hetkeksi jäädä seuraamaan.
Lähtöpäivänä ehdimme vielä käydä toistamiseen Balti Jaam-torialueella, josta edellisenä päivänä piipahdimme ostamassa aamiaistarvikkeita majapaikkaamme. Saman päivän pitkä kaupunkikierros päättyi majapaikkamme lähellä olevaan Sesoon-ravintolaan, joka on jo tuttu ja turvallinen, sen verran usein siellä on tullut piipahdettua. Iltalaivalla harmitti ainoastaan se, että olin jättänyt autoon kylmälaukkuun päivällä tekemäni eväsleivät ja autokannelle ei matkan aikana ollut pääsyä. Niinpä oli tyytyminen laivan päätyravintolassa tarjolla oleviin makkaraperunoihin, toki sentään gluteenittomiin.
Tule mukaan keliaakikoiden omaan yhteisöön Glu.fi:hin – täysin ilmaiseksi!
Ei vielä kommentteja. Jaa arvokas mielipiteesi ja kommentoi!
Sinun tulee olla kirjautuneena, jotta voit kommentoida. Jos sinulla ei ole vielä omaa käyttäjätunnusta, ole hyvä ja rekisteröidy. Se on nopeaa ja ilmaista! Jos olet jo rekisteröitynyt, kirjaudu sisään oikean yläkulman valikosta.
Huomaa, että kuka tahansa voi lisätä palveluun millaista sisältöä tahansa. Myöskään kaikki mainoksissa olevat tuotteet eivät ole gluteenittomia. Ylläpitäjä ei voi vastata sisällön oikeellisuudesta ja olet aina itse vastuussa siitä mitä suuhusi laitat. Jos huomaat ilkivaltaa tai gluteenipitoisia sisältöjä, ilmoita siitä ylläpitäjälle.